Olen kasvanut ihmisenä. Kypsynyt.
En halua enää paluuta vanhaan. Voi olla, että se on välivaihe. Mistä niin
päättelin? Olin eilen lenkillä metsässä. Hyttysiä oli aivan saatanasti.
Tajusin, etten halua enää supisuomalaista mökki-idylliä pienen, matalan ja
sinileväisen järven rannalta, jota ympäröi paksu kuusimetsä, joka ei päästä
edes valon sädettä läpi. Muistin lapsuudesta pakokauhun, jonka hyttysräkkä
minussa synnytti. Muistin pakokauhun, jonka paskahuusi minussa aiheutti.
Paskaluukussa raatokärpäsiä, huusin katossa ampiaisen pesä. Älä pelkää Markku,
ei mitään hätää. Laita ovi säppiin sisältä, niin saat olla rauhassa. En
laittanut. Vessaoperaatiot olivat nopeita. Jäi raitoja. Illalla saunassa vasta
rauhoituin. Sauna hoiti itikan puremat. Saunan jälkeen piti tappaa joka ainoa
itikka, että saattoi nukkua.
Mitä mökkielämästä kaipaan? Sadetta, joka osuu peltikattoon. Patjalla
makailua sitä kuunnellen. Teini-ikäisen pojan rajatonta hinkua päästä panemaan.
Eroottisia kuvitelmia. Naisten lehtien selailua. Rintaliivi-ja alusasumainosten
himokasta tarkastelua. Naapurin tyttöjen leikkien kuuntelua. Naapurin tyttöjen
vakoilua, salakuuntelua. Sateen ropina
peltikatolla, naisen kaipuu pojan kalulla. Sitä kaipaan.
Mökki-idylli tyydyttyy siis peltikatolla.
Kommentit
Lähetä kommentti