Minulla on välttelevä
kiintymyssuhde. Välillä käyn kaoottisen puolella. Olen siitä onnellinen. Välttelevästä
tavastani, en kaoottisesta. Kaoottinen rikkoo ja laittaa valot ja varjon
sekaisin ja sieltä on päästävä nopeasti ulos, pois. Tunnen sivullisuutta,
ulkopuolisuutta ja vetäydyn kuoreen usein. Olen siitä onnellinen. Vihaan
värikkäitä nallekarkkeja, vaaleanpunaisia mansikkarakeita, rakastan vaalean
ruskeita rusinoita, en mustia. Olen siitä onnellinen. En piirtänyt lapsena väriliiduilla. Vanhempani eivät minua aiheetta kehuneet. Minua ei liikaa
nostettu, sopivasti laskettiin. Onnea, se on onnea. Osaan olla näkymätön,
välinpitämätön, hajuton, majuton, väritön, hailakka paska. Olen siitä
kiitollinen. Osaan antaa tilaa toisille, muille, en itselle. Se tekee minusta
helpon kaverin, luokanopettajankin. Osaan olla äänetön, passiivinen.
Luonamme kävi eilen turvallisesti kiintyneitä lapsia vanhempiensa kanssa.
He tulivat kovaäänisesti mekastaen. Kuten turvallisesti kiintyneillä aina,
heillä oli, he toivat mukanaan omat turvalliset kuvionsa. Välttelevästi
kiintyneenä se jo ällötti minua. Välttelevä tuo kohteliaan, altruistisen,
nöyrän itsensä ja alistuu eikä ala tähdittämään vierailuhetkeä. Sitten
turvallisesti kiintyneet alkoivat jaella itse tekemiään piirustuksia
lemmikkirotastamme, joita minun kai olisi pitänyt suurella kiitollisuudella
ottaa vastaan. Otin, välinpitämättömästi. Kehuin ja laitoin sanomalehti- ja naistenehtipinon alle ”suoristumaan” pois silmistä. Lemmikkirotalla oli kaulapantaa
ja punaisia sydämiä ja olivat piirtäneet itsensä mukaan
rottakuviin. Ymph, hyi miten hienoja! Turvallisesti kiinnittyneet piirtävät aina itsensä. He
ovat aktiivisia aina. He aina sijoittavat itsensä kaikkeen. Tilarosvoamista,
tahditonta, meikäläinen nyrpistää nenänsä ja ottaa myrkyllisen ja rienaavan
ilmeen ja alan keksiä tuollaisesta satiirista ja satuttavaa huumoria, mikä osuu aina
maaliin.
Kesälomalla on aikaa miettiä omaa välttelevyyttään. Luokanopettajana
omat lapset tulevat iholle, liian lähelle ja välttelevästi kiintyneenä ajan
heitä pois ilkeästi kiroillen, naama vääristyneesti vittuillen ja yritän saada
heidät tajuamaan, että tarvitsen tilaa, pysykää kepin mitan päässä. Keppini on
pitkä, pidempi kuin seiväshyppääjän seiväs. Turvallisesti kiintyneet pääsevät
varmasti hepin mitan päähän. Mutta, mitä
minä siitä. Olen ylpeästi ja onnellisesti välttelevä. Myrkyllisesti katselen
silti turvakiinnittyjiä. Onneksi meillä Suomessa valtaosa on ihanasti
välttelevästi kiintymyssuhteisia, brittiläisellä tavalla luotaan työntäviä.
Välttelevän ihmisen sydämessä useasti kuitenkin sykkii analyyttisesti sykkivä
lämmin sydän, lämmin piisi, joka ymmärtää altruismista, empatiasta, toisen
ihmisen osaan menemisestä enemmän kuin höseltävä, sähläävä turvallisesti
kiinnittynyt sössösessa.
Kun Reijo Taipale laulaa tangoa " Kaukainen ystävä", hän ei laula turvallisesti kiinnittyneille. Hän laulaa minulle ja meille kaikille vältteleville!
Kommentit
Lähetä kommentti