Claes Anderson

Claes Andersonin kuolema kohtasi minut Latviassa. Ajoin pyörällä polttavassa helteessä, ilmeisesti samassa helteessä, joka lopulta vei humanistin voimat. En ole samanlainen kuin Claes. Haluaisin olla.  Samassa helteessä mietin Claesia, psykiatria, runoilijaa ja muusikkoa. Claes oli sitä mieltä, että yksilö ei ole vapaa yhteisöstään. Alkoholismi, päihteisiin sortuminen ja elämän murskautuminen ei ole yksilön valinta, vaan aina sidoksissa yhteisöön, jonka jäsen hän on. Viime kädessä kyse on tietenkin myös politiikasta. Uusliberaali politiikka näkee yksilön voimakkaana, rohkeana, yrittäjähenkisenä, joka kartoittaa ja kerryttää, voi hyvin omilla ponnisteluillaan ja rakentaa vaikkapa jäähallin. Claes, minä ja ihana humaani vasemmisto näemme asian päinvastaisena.  Minä ajattelen jopa niin, että kun olemme kasvaneet luterilaiseen ja kristilliseen maailmankatsomukseen, ajattelemme helposti, että päihteisiin sortunut lähimmäinen voi huonosti minun vuokseni, minun puolesta. Varoittava esimerkki-ajattelu varottaa, että minustakin voi tulla samanlainen juoppo, jos en riittävästi yritä ja ole soma pikkuporvari.

  Ajoin pyörällä pitkin Latviaa. Oli helle. Join olutta. Kävin pirtseissä, yleisissä saunoissa. Venäjää puhuvat latvialaiset viettivät aikaansa pirteissä pienellä porukalla saunoen, juoden, syöden, toisiaan helvetisti vastoen ulkoa kamalan näköisissä neuvostoajan parakeissa. Vanha, ruma nainen hoiteli kassaa ja myi pientä hiukopalaa saunojille. Savukalaa, herneitä, limppua, silakkaa, valkosipulitillimajoneesia. Toinen vanha, hampaaton nainen valmisti keittiössä hiukopaloja, zakuskoja viikset täristen. Vanha herra Jura lämmitti saunaa haloilla ja luki romaania lempeä vanhan miehen ilme elämään tyytyväisissä silmissä. Siinä se, vasemmistolainen, yhteisöllinen paratiisi luhistumaisillaan olevassa betonikombinaatissa. Kuin Jeesus tallissa. Claes Anderson kiitos. Emme tarvitse kauniita ja rohkeita esikuviksemme. Tarvitsemme  lysmyisiä, kämäsiä, elämän näköisiä ihmisiä, elämän näköisiä rakennuksia, elämän kuuloisia tarinoita elääksemme onnellisen elämän. Luulen, että se on Claesin viesti minulle.