Hän juo sitten vain kauramaitoa.
Miksi? Onko todettu laktoosi-intoleranssi, maitosokerin imeytymishäiriö? Ei.
Hän on aina juonut, vauvasta saakka kaurajuomaa. Tottumuskysymys. Hänelle varataan aina oma pikkutetra
kaurajuomaa. Näin minulle kerrottiin sukulaislapsesta, joka tuli meille yökylään.
Minulle jäi monta kysymystä kysymättä, kun lapsi oli tuotu ja ovi paukautettu
kiinni. Syökö hän vain kauramuroja? Onko kauraleipä ainut leipä? Rakastaako hän
kaurapuuroa? Varaanko hänelle kauraolutta? Teenkö omenakaurahyveen? Suurustanko
ruskeakastikkeen kauramaidolla? Leivonko kaurakakkuja? Kaurairtokarkkeja?
Kaurasuklaata? Jos tulee hellettä, missä myydään kaurajäätelöä?
Hevoset rakastavat kauraa. Haen olutta jääkaapista. Se on tehty ohrasta.
Tölkin vieressä on kahden desilitran tetrapurkki kauramaitoa. Minua
hymyilyttää. Tunnen pistävää ivaa. Kun seuraavan kerran menemme yökylään
kyseisen sukulaisen luo, minulla on repussa purkki mustaa kaviaaria ja
samppanjaa. Nautin ravintoni sillä
tavalla. Tottumuksesta. En ole tahallaan vaikea. Nostan vain itseäni
tarpeettomasti. Levitän punaista mattoa jalkojeni alle.
En tietenkään tule näin tekemään. Sen takia olen myös luokanopettaja.
Olen heinätalkoissa talkoopalkalla kaurapellolla. Talkoojuomaksi minulle
riittää vesi, piimä tai halvin mahdollinen bulkkiolut. Ne ovat eri
ammattikunnan edustajia, eri ihmistyyppiä, jolle on tarjolla lähteenraikas ja
viileä tetra kauramaitoa.
Minun tekisi mieli käsitellä nyt Epipen-kynää ja pähkinä – ja ampiaisallergiaa, mutta en sitä
tee. Kauramaito maistui ihmeen hyvälle.
Kommentit
Lähetä kommentti