Koiraroduista

Koirarotuja on maailmassa tolkuton määrä. Sedälläni on aina ollut Karjalankarhukoiria. Ne ovat vankkarakenteisia metsästyskoiria, pien-ja suurriistan metsästykseen. Setäni on opettaja. Hän ihaili oopperalaulaja Martti Talvelaa, jonka ensimmäinen ammatti oli kansakoulunopettaja. Talvelalla oli karhukoiria, siksi kai sedällänikin. Rotua kuvataan myös lapsiystävälliseksi. Minua setäni karhukoira puri. Luuli minua kai peuraksi tai rusakoksi. Takapuoleen iski hampaansa. Säikähdin. Minua käytettiin terveyskeskuksessa, jossa sain jäykkäkouristusrokotteen varmuuden vuoksi. Setä löi karhukoiraa krokettimailalla kylkeen. Setä käski minunkin lyödä. En muista löinkö? Ehkä en. Koiralle näytettiin koiran paikka. Sama karhukoira puri veljeänikin päähän. Taas koira sai krokettimailasta kylkeen, veljeni rokotuksen terveyskeskuksessa ja uuden hupparin, jossa oli Amerikan lippu. Karhukoirayksilö oli hermoiltaan heikko eli hermoheikko, kuten suurin osa luokanopettajista. Minä olen kärkikaartia.

  Ihailin setääni. Ajattelin, että minustakin tulee isona luokanopettaja ja ostan ison karhukoiran. En ostanut karhukoiraa. Ostin Chihuahuan. Olisin voinut ostaa toki myös lemmikkirotan. Jyrsijöiden hampaat pelottivat liikaa. Chihuahuan kanssa oli ihanaa. Se oli karhukoira pienoiskoossa. Se halusi tapella susikoirien ja kaikkein isojen rotujen kanssa. Siltä puuttui itsesuojeluvaisto. Ajattelin, että chihuahua on kuin luokanopettaja sillä erotuksella, että chihuahualla oli itsekunnioitus ja englantilaisen aatelisen vaatimustaso. Luokanopettajan vaatimustaso rajoittuu taulusieneen ja satulatuoliin. Ei tarvitse kumarrella lasten edessä, muiden edessä kylläkin säälittävin seurauksin. Chihuahua muistuttaa ammattikiltaamme.

  Chihuahua eli ja kuoli vanhuuteen. Rakastin sitä ja ihailin sen itsekunnioitusta ja atsteekkisoturin pelotonta katsetta. Sillä oli rubiininpunaiset silmät. Atsteekkikuninkailla oli aikoinaan chihuahuoita. Kun kuningas kuoli, hänet ja hänen chihunsa poltettiin. Koira elävänä. Ajateltiin, että koira johdattaa kuninkaan sielun atsteekkien taivaaseen, luokanopettajan se johdatti ikuiseen kesälomaan omenapuiden alle, jossa taivaalta satoi siideriä ja calvadosta.

  Kesän alussa otimme koiran. Ihana pentu. Leikkisä ja eloisa. On purrut sähköjohtoja urakalla poikki ja kusee, mihin sattuu. Paskoo seiniin ja kenkiin. Pentu edustaa minun alitajuntaani, salaisia mielihalujani.

  Mikä saa ihmisen kiintymään tiettyihin rotuihin? Kulutustottumuksemme varmastikin ja rodun syntysaaga ja ns. alkuperäinen, muinainen käyttötarkoitus. Meidän nykyinen koirarotumme on aikoinaan pyytänyt hiiriä ja rottia maatilojen pihapiirissä. Nyt se pyytää rottia ja hiiriä 86 neliöisessä kerrostalokolmiossa.