Siirry pääsisältöön

Oma vaatemallisto


Aion perustaa oman vaatemalliston. Vaatteita luokanopettajille. Miksi? Ajattelin, jos Bille Beino  eli Ville Leino, kuuluisa kiekonlyöjä, on onnistunut luomaan malliston vaatteita urheileville joukkuesankareille ja Marika Fingerroos seksikkäille trikoojumppareille ja Maria Drockila kuuluisan tuoksukynttilämalliston, niin kyllä minäkin perkele onnistun siinä. Malliston hittituote on sukupuolineutraali paituli, joka tekee uumasta kuin uumasta tasapaksun ja vaatimattoman ja vastustamattomasti katseen ohittavan. Trikookangas on joustavaa ja venyvää ja kankaassa on 11 %  Kiikoisissa loukutettua pellavaa, joka tekee siitä hengittävän ja aavistuksen uneliaan. Sitten on lappuhaalarifarkkuja, joiden uusi tuleminen on ennustettavissa milloin vain. Lappuhaalareissa on erikokoisia taskuja: puhelimelle, liidulle, kahvikupille oma koukku, ja työtietokonekoukku. Lisäksi lappuhaalarin takapuoli on maalattu taululiitumaalilla, jotta siihen voi oppilaat kirjoitella terveisiä toisilleen. Tukisukat ovat ergonomiset ja maitokahvin ruskeat. Tukisukat teetetään Viron Mahlussa, jossa Mahlun kylätoimikunnan puuhanaiset sekoittavat sukkaan helposti pilaantuvaa koivun mahlaa, joka pilaantuessaan alkaa hylkiä jalkahikeä ja kovettuu tukien heikompaakin nilkkaa rankassa seisontatyössä. Sukka sopii laminaattiin kuin laminaattiin.  Mallistossa on itsetehtyjä, miesopettajan kutomia villasukkia. Nyt voi luvan kanssa työntää ne digiloikkaa häiritsevät sukkapuikot vaikka takkaan tai makkaamaan järven pohjaan, jookosta joo. Saadaan työtehot irti, kun pitäis jaksaa kuunnella, kun digitutor ja AIV-mentor avaa digitalisaatiota ja kertoo, mihin kaikkeen kivaan ja hyödylliseen Pedanettia voi käyttää.
Malliston ihanat raitapaidat ovat ihanan värikkäitä ja saa miehen kyyneliin. Malliston hittituote on harmaa näppylähanskaa muistuttava könsikäs, jonka tarkoitus on tehdä sähköjohdon laittamisesta talvella lohkolämmittimeen mielekäs tapahtuma. Malliston nimi on MarkunArcki.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee