Onko olemassa tilastoja opettajaperheiden lapsista, jotka päätyvät lastensuojelun asiakkaiksi pitkän kesäloman aikana? Ihmettelen, jos tilastot eivät kesäseisautuksen ja –loman aikana kaunistu. Heikkohermoisena ja alentuneesti lomailukuntoisena olen veitsen terällä useasti kesäloman aikana. Istun pelttorit tai earsit päässä, kun en jaksa kuunnella lasten aamuisia tappelun ääniä, typerää pelieläytymisäänimaisemaa. Pinaattiletut pyörivät homeisina jääkaapissa. Ainoa ruoka, joka lapsille kelpaa on tortilla. Siunattuja ovat pitkät kesälomat. Lapset pitää irrottaa rautakangella virtuaalimaailmasta ja ajaa ne seisomaan ulos pihalle, jossa he seisovat tyhminä kuin lumiukot. Tule isä potkimaan palloa meidän kanssa? En tule. Potkikaa, olkaa aikuisista erillinen lasten sukupolvi! Erillisyys saavutetaan vain virtuaalisti. Naapuri kertoi, että heidän lapset eivät pelaa tietokoneella. He iskevät iltaisin korttia, ristiseiskaa, mölliä, paskahousua, marjapussia ja huutoseiskaa. En ollut uskoa. Pitää olla uskomattoman terve, puhdas hermorakennelma, että pystyy pelaamaan rauhallisia jo tukkikämpiltä tuttuja ajantappopelejä. Minusta ei siihen ole. Lastensuojelun asiakkuuden rajaan on vielä matkaa, mutta on se uhka olemassa. Kesäloma stressaa. Tämä on yhtä saatanan pitkää ja hermostuttavaa lauantaiaamua.
Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok. Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon. Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.
"Yhtä saatanan pitkää lauantaiaamua" - hyvin tiivistetty.
VastaaPoista