Vedenjakaja. Työn alkaminen
elokuussa alkaa olla lähempänä kuin koulujen lopetus kesäkuussa. Tapasin eilen
kaksi opettajaa. Narisimme. Kesällä stressaa ruuanlaitto monta kertaa päivässä.
Kesässä stressaa se, että naapurin lapsia täytyy ottaa päivähoitoon, kun
opettajilla on niin pitkä loma ja päivät tyhjiä ja ettehän te ollut mihinkään
menossa vai olitteko? Sievää lattian narinaa toisin sanoen. Kyykäärme on aina
puutarhassa.
Selaan ja plaraan avoimia työpaikkoja. Mihin tästä lähtisi? Minne
menisin? Mitä uutta keksisin? Paluu Pönttölään, Hölmölän kylään tuntuu
lamaannuttavalta ja taannuttavalta. En vain tiedä, mitä tällä ammatilla muuta
voisi tehdä? Onneksi pienen luokanopettajan pienen ahdistuksen voi purkaa
vadelmiin, mustikoihin, kanelipulliin, kotitissutteluun, kotitassutteluun ja
lässytykseen. Halpa ihminen, halvat huvit, pienen sielun nöyrät huvit.
Unelmoin. Unelmointi on ilmaista, mutta ääliömäistä. Erittäin taannuttavaa.
Olen vedenjakajalla, kesäloman suhteen ja sen suhteen palaanko enää koskaan
entiseen työpaikkaani? Puolisoni sanoi, että pitää uskaltaa unelmoida. Pitää
olla valmis vaihtamaan työpaikkaa, alaa heti, kun ovi avautuu. Silloin kuulemma
pääsee positiivisen pyörteen imuun ja universumi alkaa kannatella. Ja paskat!
Kommentit
Lähetä kommentti