Viime viikolla kuuntelin oppilaitani, yhden kerran vaivauduin sen tekemään. Vai oliko heillä yhden kerran jotakin järkevää sanottavaa? Oli heillä. Olen niin kyyninen. Aivan liian. Käsittelimme äidinkielessä päiväkirjaa kirjallisuuden lajina. Käsittelimme päiväkirjan tuntomerkit: Minä-kertoja, salainen, intiimiys, vaikeiden tunteiden käsittely, ihastumiset, rakastumiset, isäviha, äiti-inho, sisarkateus, veljesviha, omien anatomisten puutteiden erittely. Sitten mainitsin muutaman kuuluisimman päiväkirjan kirjallisuuden saralta: Neropatin päiväkirja ja Anne Frankin päiväkirja. Monen oppilaan silmissä syttyi tuttuus Anne Frankin kohdalla. Tosi moni tiesi asiasta hämmästyttävän paljon. Olin positiivisesti yllättynyt. Ei kukaan päiväkirjaa tietenkään ollut lukenut. Mistä he sitten tiesivät päiväkirjasta? Youtubeen tubettaja TLDRDEEP on ladannut satoja pedagogisia tietokatsauksia aiheesta kuin aiheesta. Tubettaja DEEP lataa kerran viikossa tietoiskun. Katsoimme Anne Frankista tehdyn tietoiskun luokan kanssa. Se oli todella hyvä ja todella syvällinen. Rytmi oli nopea. Paljon visuaalisuutta, valokuvia. Olin hämmästynyt. Kotona katsoin DEEPIN aiheita. Hän on käsitellyt vaikka mitä: Natseja, Tsernobylia, kannibalismia, Costa Concordian tuho. Erittäin hyviä, lasten ja nuorten omalla kielellä esitettyä, vähän kiroilua, huolellisesti tehtyjä. Suosittelen näyttämään oppilaille. Hyviä tiivistelmiä. Tietenkin eri asia on lukea päiväkirja. Suomalaiset käyttävät kirjailija Anja Snellmanin mukaan kirjoihin vuosittain keskimäärin 72 €, alkoholiin yli 600 €. Vahva peukku DEEPILLE! Tosi diippii sittii!!!
Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok. Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon. Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.
Kommentit
Lähetä kommentti