Sibeliuksen syntymäpäivä. Siinä oli mies, joka tunsi yksinäisyyden, yksinäisen pakertamisen. Mies, joka mökötti, murisi, vaati täydellisen hiljaisuuden ja ymmärryksen itselleen ja luomistyölleen. Yritän opetella sietämään yksinäisyyttä, olemisen perustunnetta. Pitkillä vapailla ja lomilla yksinäisyys tuntuu raskaimmalta, vankilalta. Joulukuista yksinäisyyttä ja irrallisuuden kokemusta olen opetellut sietämään päiväunien ottamisella. Nukkuminen on kehräävää kortisonia kaikkiin sielun kipukohtiin, haavoihin ja hankaumiin. Nukkuminen antaa olemisen tunteen siitä, että olisi vapaa elämisen tunteesta ja siitä, että jäätikkö ympärilläni on kohtaloni ja itseni aiheuttama ja pakotietä ei ole eikä valoisampaa tulevaisuutta, jossa oma elämä tuntuisi enemmän omalta elämältä kuin tämä kaamoshämärä ja itsensä sietäminen. Silmät ovat täynnä pölyä. Tunnen itseni pölkkypääksi ja aasiksi, vaikka olen alistuva, en itsepäinen. Suosittelen päiväunia, niin usein, kuin tarve vaatii.
Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok. Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon. Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.
Kommentit
Lähetä kommentti