Nuorena lauloin kuorossa. Joulukonsertit olivat joka joulu. Vanhemmat tulivat kuuntelemaan. Muiden kuorolaisten vanhemmat näyttivät onnellisemmilta kuin omani. Konsertin aikana koin kuuluvani ihmiskuntaan, konsertin jälkeen pakkauduttiin perheeni pieneen autoon ja aloin tuntea itseni taas nyljetyksi. Ajattelin olevani silti mielenkiintoinen ihminen. Sillä ajatuksella pidin itseäni pystyssä. Sille ajatukselle olen luonut tänään aikaa. Ovatko toiset mielenkiintoisempia ihmisinä kuin toiset? Nyt voin jo vastata, että ihmiset eivät ole mielenkiintoisia. Kaikki ovat yhtä yhdentekeviä, säälittäviä ja hölmöjä kömpelöissä pikkuihmisen ajatuksissaan ja huolissaan. Vaikka olisin partasuinen lasinpuhaltaja, teollinen muotoilija, pöhöttynyt oopperadiiva tai charmantti live-lähetyksen juontaja tatuoiduin käsivarsin, mikään ei tekisi minusta sen mielenkiintoisempaa kuin tusinatavaraluokanopettajasta tai ultramaratoonarista tai mistä tahansa itsensä esille nostajasta ja tähtiin kurottajasta. Ajatus on lohdullisen tasapäistävä. En ole mielenkiintoinen ihminen, koska ihmisessä ei ole mitään mielenkiintoista. Vai onko vuodeksi keskelle Itämerta muuttava kukkopillitaiteilija tai elämäntapabloggari muka oikeasti mielenkiintoinen?
Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok. Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon. Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.
Kommentit
Lähetä kommentti