Kun nyt uutisoidaan korona-arkea, niin on hämmentävän silmiin pistävää, kuinka keskiluokka-ja Uusimaapainotteitteista uutisointi on. Eilen MTV 3- uutsilähetyksessä kuvattiin uusmaalaisen asianajaperheen arkea. Perheen lapset olivat etäyksityispianoviulutunneillaan, asianajaja-isi pyyhki Viledalla design-keittiöpöytää kauluspaidassaan ja design-silmälaseissaan, äiti taas kirjoitti omaa niksikirjaansa design-kaulahuivissaan ja sanoi, että haasteita riittää, kun ei tahdo löytyä rauhallista nurkkaa laisinkaan. - Nyt on aikaa olla oman perheen kanssa. Viikonlopun metsäretkeä suunniteltiin Sipoonkorpeen tai muualle metsäpoluille. Ei siinä mitään. Onnea vain heille! Vilpittömästi onnea. Jotain siinä vaan mättää. Kuvitellaanko ihan oikeasti, että tuollaisen hyväosaisen perheen korona-arki luo toivoa ja samastumispintaa kaikille muille samassa jamassa nuohoaville voileivänpurijoille. Ei luo. Luo vitutuksen.
Media on unohtanut tavallisen suomalaisen arjen. Nyt kuuluu älähdys. Tasapuolisuuden nimissä on ollut juttuja alkoholistin korona-arjesta, mutta niitäkin juttuja leimaa samanlainen friikkiyden ja onton samastumispinnan antaminen tavan mukeloille. Tai sitten halutaan kertoa ääripäistä.
Opettajista taas halutaan vahvistaa myyttiä tunnollisuudesta ja miten se uuvuttaa, kun kannatellaan erilaista, samanlaista oppilasta yli vaikeiden etäopetusaikojen. Opettajakunnan pitäisi murtaa myytti tunnollisuudesta. Tunnollisuus ymmärretään opettajan hyveeksi, mutta tyhmyyttähän se on. Opettajat ovat tunnollisia, sota-aikana he olivat tunnollisia, jälleenrakennuksen aikana he olivat tunnollisia, vaikeina aikoina he ovat aina tunnollisia. Tunnollisille ei tarvitse maksaa kunnon palkkaa. Tunnollisen palkka on muka itseisarvo, hyvin tehdystä työstä. Miksi olla tunnollinen? Mitä iloa se antaa? Sen hinta on huoliryppyinen, kampaamaton naama. Tunnollisuus ei ole hyve. Tunnollisuus tarkoittaa loputtomien kasvatus-ja opetustehtävien kaatamista yksille hartioille, jotta toisten ei tarvitse viitsiä, vaivautua. Ehkä sitä luista nyrkkiä pitäisi kumauttaa nyt pöytään, kun neuvotellaan kunta-alan palkoista. Lopetetaan hyysäys, tunnollisuus. Hyvä vuorovaikutus ei siitä kärsi. Tunnollisuus ja hyysäys kannustaa vain ja ainoastaan oppilaan vääränlaisen minäkuvan ja pystyvyyden tunteen syntymiseen. Kyllä pitäisi uskaltaa antaa haluttoman, uppiniskaisen ihmistaimen kohdata oma vätystelynsä ja öhnäämisensä ihan itse. Tunnollisuus pois, mutta ei hyvä, rikas vuorovaikutus. Onhan tunnollisuus tietysti retorinen ase yrittää saada aikaan 1,2 % palkankorotus 0,7 % sijaan.
Kommentit
Lähetä kommentti