Hannu Linkolan kirjassa "DU &JAG KENT rakkaus kuin laulut joita kuulemme" Linkola kertoo KENTIN historian ja oman kasvutarinansa, nuoruutensa KENTIN musiikin tahdissa. En pidä kirjasta. Haluan lukea KENTISTÄ ja huomaan, etten innostu Linkolan omasta kasvutarinasta. Pentti Linkolan kasvutarina on paljon huikeampi. Siinä on haukia ja variksia ja lintulaskentaa ja aikalaiskritiikkiä. Vuonna 2003 KENT esiintyy täydelle Globenilla 6. kesäkuuta Ruotsin kansallispäivänä. KENT pyytää yleisöään pukeutumaan täysin valkoisiin vaatteisiin, hekin esiintyvät täysin valkoisissa, ja yleisö toteuttaa bändin toiveen. KENT on ihmeissään. Sverige-nimisen laulun aikana stadion laulaa laulua kuin Ruotsin kansallislaulua, jonka kertosäe " Välkommen, välkommen hit, vem du än är, var du än är" kritisoi kansankodissa kasvavaa muukalaisvihamielisyyttä ja rasismia. Siitä löydän juhannuksen sanoman. Ihonväristä riippumatta alkuaan pakanallinen keskikesän juhla, juhannus, sopii kaikille pohjolaan saapuneille. Miksi kuolevasta maaseudustamme, kokoista, järvistä, rantasaunoista, uusista perunoista ja sillistä ei saisi nauttia kaikki, aivan kaikki, kun tilaa meillä on ja kaikille paikkoja riittää. Vuosittain 3000 maaseudun omakotitaloa, rantahuvilaa, kesämökkiä tyhjenee lopullisesti, kun gryndereiden rakentamiin, vuokra-asuntosijoittajien vuokraamiin ahtaisiin betonikopperoihin ahdetaan asumaan kansallisromanttisiin maisemiin kyllästyneitä kuluttajia, jotka haaveilevat paremmasta elämästä. Vuokrakopeissaan he osallistuvat palju- ja suppilauta-arvontoihin, vaikka oma ranta ja piha on hylätty. Mikä viiltävä ristiriita! Rannat tyhjenevät tavallisesta kansasta ja paraatipaikoille järvien rannoille vuokrasijoittajamiljonäärit, francising-ketju- yrittäjien huipulle 16 McDonalds- pikaruokaravintoloiden omistajille rakennetaan unelmien Huvila ja huusi- patioita ja terasseja ja sinne hommataan markkinoiden parhaat hyttysen karkottimet ja kalleimmat hälytysjärjestelmät ja mökkitalkkari poistaa marraskuussa lehdet ränneistä ja pilkkoo klapikoneilla seuraavan kesän puut ja pitää paikat ordningissa.
Juhannuspäivänä, tänään talutin koiraa. Parkkipaikat olivat tyhjät. Näin yhden miehen vievän roskia. Toinen imuroi autoaan. Kolmas vanhempi mies käveli ohitseni ja toivotti minulle hyvää juhannuspäivää. Koirani paskansi samaan aikaan eilen pöydältä varastamiaan manteleita ja suolapähkinöitä kokonaisina, sulamattomina. Auringon edessä oli pilviä ja tuuli. Vatsassani oli sulamattomia suolapähkinöitä ja makkarankuoria ja vaahtoavaa eilen juotua olutta. Kaupunkijuhannus on masentava, yksinäisille hylätyille vanhuksille ja maahanmuuttajille omistettu väritön juhla. Masentaa. Välkommen hit!
Silti juhannus järjestää minua, vuodenaikoja. Runoilija Jyrki Pellinen kiteyttää tuntemukseni juhannuksesta 2020.
Kaikki on ja tapahtuu
säännöllisessä järjestyksessä,
elämä jatkuu,
vanhat miehet hymyilevät minulle kadulla.
( Jyrki Pellinen, Valitut runot)
Kommentit
Lähetä kommentti