Martti Paloheimo lanseerasi Kotivammainen-käsitteen. Sopii hyvin nykykielenkäyttöön. Nykylapsille kaikki epämiellyttävä ja mielihyväperiaatetta horjuttava on vammaista tai ongelmaista? Tyhmä asia on ihan vammasta. Mikä ongelma sillä on?
Martti Paloheimo oli psykiatri, joka loi käsitteen kotivammainen. Sillä tarkoitetaan kaikkea yli sukupolvien siirtyvää paskakuormaa. Sitä riittää. Sitä on riittänyt. Sitä tulee riittämään. Isien pahat teot maksatetaan seuraavilla sukupolvilla. Tämän viikonlopun olen ollut kotivammainen. Sattuu.
Mikä on minun kotivammani? En siedä sitä, että minun pitäisi pystyä venyttämään perhekäsitystä. Naapurissa asuu puolisoni ystävä, jonka elämä on kurjaa. On tullut ero. Työterveys etenee hitaasti. Hän on nykyään paljon meillä. Tai puolisoni on hänen seurassaan. Ikään kuin hän kuuluisi perheeseeni, johon hän ei kuulu. Kun mietin, kuka perheeseeni kuuluu ja millä ehdolla, en tiedä. Onko perhe minä, puolisoni ja lapseni? Onko naapuri perhettä? Minä en sitä siedä. Olen jättänyt tulematta kotiin, kun minua ärsyttää, että kohtaan naapurin viettämässä noin vain vapaa-aikaansa kattoni alla. Minusta tuntuu, että voisin ehdottaa roolien vaihtoa: voin muuttaa naapuriin ja ottaa epämääräisen, vieraan roolin ja antaa oman isän roolini naapurille ja tehdä sen noin vain. Vittu läpystä vaihto! Olen valmis siirtymään sivuun. Aina olen ollut valmis siirtymään sivuun, antamaan tilaa, ottamaan, mitä jää. Tämä on aivan saatanan kotivammaista. Kiitos Martti Paloheimolle hyvästä käsitteestä!
Kommentit
Lähetä kommentti