Tänään aukeaa ensimmäinen luukku Ammatillisesti työelämässä umpikujaan ajautuneiden korkeakouluttettujen joulukalenterista. Moni meistä on tehnyt elämässään useita portfolioita. Mutta, montako portviini-merkkiä muistat maistaneesi? Muistan yhden.
Minut nuhdeltiin tänään. Minulle annettiin muistutus, huomautus, muikkari. Mistä sain muistutuksen? Siitä, kuinka vitun kaukana minä olen keskiarvosta, siitä odotusarvosta, kuinka minun odotetaan toimivan arvostetussa luokanopettajan tehtävässä. Oppilaideni vihkotyö on kaukana keskiarvosta! Jos se ei parane, he ovat kuulemma pulassa, kusessa, hukassa, kadotuksessa, takamatkalla suhteessa toisiin, muiden luokan oppilaisiin. Miltä tuntuu saada muikkari kaljuna möhömahana? Uskomattoman pahalta.
En halu osallistua Lucia-päivän kulkueen harjoituksiin. Mökötän. Olen macho! En halua osallistua jouluhartauden suunnitteluun. Olen nachopelti.
Joulu on totuuden laukomisen aika. Jouluna pitää olla kaikki haavat auki. Olen resuinen joulutähti. Olen paskalle haiseva hyasintti. Olen varpunen pääisäisaamuna Golgatalla. Olen havukranssi sodassa kuolleiden muistomerkillä. Olen kuihtunut amaryllis, ritarinkukka. Olen aasi.
Tervetuloa piristymään joulukalenterini seurassa. Ammatillisesti työelämässä umpikujaan ajautuneiden korkeakouluttettujen joulukalenteri kiittää, kumartaa ja ulostaa.
Kommentit
Lähetä kommentti