Siirry pääsisältöön

Laiskurit ja paikkurit

 Tänään mietin laiskuutta. Mietin laiskoja miehiä luokanopettajan työssä. Laiskuus opettajan työssä on miesten etuoikeus. Laiskuus alkaa jo OKL:ssa. Siellä kannatti mennä ryhmätöissä naisopiskelijoiden ryhmiin. Naiset tekivät työn ja miesopiskelijat käyttäytyivät teennäisinä rohkaisijoina ja nyökyttelivät päätään konsensushenkisesti ja naiset tekivät kirjoitustyön. Miehet roikkuivat mukana ja nyökyttelivät. Salaa he naureskelivat, kuinka helposti tuli taas opintoviikot uutterien naisten siivillä, siipimiehinä, siipiveikkoina. Sama rooli oli helppo siirtää työelämään. Laiska mies luetuttaa oppikirjaa, teettää monisteita, täyttää työkirjaa. Välillä muistaa ottaa vastuulleen lentopalloverkon virittämisen. Pitää laiskan miehen sulkapallokerhoja, heittää liikunnan tunneilla pallon peliin ja pelataan koko tunti. Laiska miesopettaja narisee puitteista, kuinka muka tekisi paljon enemmän, jos olisi paremmat puitteet. Laiska mies ei viitsi tarkistella kirjoitusvihkoja. Kauanko laiskoja miehiä katsellaan opetustoimessa? En tiedä, mutta paljon meitä on, siipiveikkoja. Ei tietenkään pidä yleistää, mutta paljon meitä on. 

  Jos on laiskureita, pitää olla paikkureita. Ja paikkureita tuntuu riittävän. Se minkä laiskuri jättää tekemättä, sen paikkuri paikkaa ja yrittää nostaa ylemmälle tasolle. Tämä pitäisi saada TVA:n perusteeksi. Paikkureiden pitää saada työn vaativuuden ylimääräiset lisät. Nämä laiskurin ja paikkurin roolit pitäisi saada työyhteisötasolla näkyväksi. Laiskurin roolin saa läpiviedyillä, välinpitämättömillä, ei-mietinnällisellä oppitunneilla vailla mieltä ja syvempää tarkoitusta. Paikkurit nostavat meidän kehutun PISA-järjestelmämme tason sille tasolle, josta järjestelmäämme kehutaan. Siipiveikkojen aika olisi aika siirtää historian romukoppaan. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee