Kotikuntani eräässä koulussa on itsemurhaa päivittäin miettivä lapsi. Kun hän näkee narunpätkän, sälekaihtimen narun, kuivan oksan hän yrittää hirttää itsensä. Kun hän näkee kaiteen, hän kiipeää ja haluaa hypätä. Työnantajan ohje on, että lasta ei saa päästää yli käden mitan päähän. Luokanopettajalla on iso luokka ja itsetuhoinen oppilas on yksi oppilas. Mutta hän ei ole yksi oppilas muiden joukossa. Avustaja on melkein kaikilla tunneilla onneksi mukana, käden mitan päässä, 112 käden ulottuvilla. Luokanopettaja on uupumisen partaalla. Itstuhoinen lapsi pyörii mielessä iltapäivällä, illalla, yöllä ja ensimmäisenä aamulla. Jaksaminen alkaa loppua.
Onko tämä ilmiö miten uusi? Itsetuhoinen lapsi, joka päivittäin miettii itsemurhaa? Onko Suomessa paljonkin kouluja, opettajia, jotka vastaanottavat päivittäin sydän syrjällään itsemurhaa hautovan lapsen? Tämä ei voi olla totta. Nyt ylittyy jo makaaberin raja! Luokanopettajan tärkein tehtävä on pitää oppivelvollinen lapsi hengissä. Sairaalakoulusta saa akuuttia, lyhyttä hoitoa. Sitten luotetaan taas peruskouluun. Jos elämänvietti, libido ei peruskoulusta löydy, ei sitten mistään. Ihanko oikeasti, näinkö on? Aika iso luotto peruskouluun on. Pitäisikö pitkäaikaismasentuneita ja itsetuhoisia aikuisiakin lähettää peruskouluihin kuntoutumaan, kun niin on vahva luotto? Ymmärrän totta kai. Kyse on taas niistä koko ajan pienenevistä resursseista. Ajattelen, että itsetuhoa hautova ihminen tarvitsee lääkitystä, turvallisen tilan, koulutettua hoitohenkilökuntaa, rauhallisen mäntykankaisen harjun rauhallisen järven rannalla, jossa saa harsia minuuden palasia rauhassa ja turvassa. Suomalainen peruskoulu ei läheskään aina ole kuvaukseni kaltainen.
Mutta kertokaa nyt opettajat, että onko kotikuntani koulu poikkeustapaus ( jota todella toivon) vai onko tällainen ilmiö arkipäivää muuallakin? Tuntuu tosi pahalta ja edesvastuuttomalta laittaa opettajat ja koulunkäynninohjaajat vastuuseen itsetuhoisan lapsen hengestä.
Kommentit
Lähetä kommentti