Tunnetteko kevään tuon? Mahla virtaa koivun runkoa ylöspäin. Olet samaan aikaan väsynyt, alavireinen, alakuloinen, masentunut ja maaninen, idearikas, touhukas ja kaikkialle tekisi mieli sännätä. Kannan näitä oloja. Olen väsynyt työhöni, perheeseeni ja silti kannan lapsistani huolta ja minulla on suunnitelmia heidän varalle. Jalkapallo-ottelussa seuraan lapseni peliä. Toivon hänen olevan paras. Kun hän tulee vaihtoon ja ei pysty jatkamaan peliä, kun on liian pienet nappikset, masennun ja olen vihainen ja alan plärätä somea sen näköisenä, ettei minua enää kiinnosta. Lopeta pelaaminen. Lopettaisi pelaamisen. Olen kyllästynyt odotuksiini. Eikö lapsistani saa tulla, mitä heistä tulee. Enkö tunne enää iloa siitä, että lapseni haluaa tulla unelmissaan ammattijalkapalloilijaksi? Tulkoon, miksi tulevat. Mikä minusta tulee? Minusta on tulossa Zaporog, joka ilkkuu, sättii ja ivaa ja pyytää painumaan hevon kuuseen kaikkia ja kaikkea.
Repin maalasi taulun, jossa Zaporogit kirjoittavat pilkkakirjettä Turkin sulttaanille. Siitä löydän itseni, sielun vireeni. Olen mukana maalauksessa, jossa Luokanopettajat kirjoittavat pilkkakirjettä OAJ-Ollille. Olen mukana myös maalauksessa, jossa Kyrpiintynyt keskiluokka kirjoittaa pilkkakirjettä Verohallinnolle. Ja Vittuuntuneet kolmiportaisen tuen täyttäjät kirjoittavat pilkkakirjettä Suomen turpeentuottajille olen mukana ilkkumassa ja ivaamassa. Ilkun ja ivaan, saan vatsahaavan, kun ilkun ja piru nurkassa pianoa lyö ja Uuno Kailaan pyöreät silmälasit ovat minun silmäni tässä toukokuisessa paskakeväässä, jossa Suvivirsi ja Kosketa minua henki ovat myrkkyä ja napalmia.
Kevät nostaa itkunsekaisen myrkyn silmiini ja minusta tuntuu, että istun nuotiolla ja savu puhaltaa kostean savun suoraan silmiini ja minä vain vaikeroin, kirjoittelen todistuksia ja toivon olevani joku muu ja jossain muualla kuin tässä luokanopettajan elämässä.
Kommentit
Lähetä kommentti