Viime viikko meni flunssassa. Nyt sitten on vetämätön olo. Kokeilin eilen vitosen hiihtoa. Otin lapsen mukaan. Alku hyvin, puolesta välistä parkkipaikalla 10-vuotiaan laturaivoa. Sukset lensi jorpakkoon, sauvat perässä. Ohi suihki hiihtäjiä, onnellisia hiihtäjiä. Luistellen ja pertsaa lykkien. Pariskuntia ja yksinäisiä suihkijoita luistavilla suksilla. He olivat onnellisia. He olivat latukiimassa.
Tavaratalon parkkipaikat pullollaan maastohybrideitä. Katolla suksiboksit. Kävin tänään kävelyllä. Sitä jaksoin. Järvellä hiihtäjiä. Suihke kuului joka paikasta. Koin latukateutta. En jaksa hiihtää.
Televisiossa Pekingiä. Pärmäkoski ja Niskanen mitaleilla. Suihke kuuluu vain televisiosta. Kärsiviä ilmeitä. Suuria tunteita. Katkeria tappioita. Ja perkeleen Johaug, josta lähtee voiton hetkellä ruma alkuhuuto, primal scream. Koin latuinhoa.
Latu se on luokanopettajankin ura. Loivaa, pitkää nousua paskoilla suksilla. Hiihtolomaan 11 päivää. TJ11.
Kuva arkistokuva, Finlandia-hiihdon 50 km lähtö |
Kommentit
Lähetä kommentti