Ukrainan lapset. Tunnen suurta surua vuoksenne. Ukrainan
vanhukset. Tunnen suurta häpeää, että joudutte näkemään tämän päivän. Ette
halunneet sotaa. Halusitte elää tavallisen ihmisen tavallista arkea.
Koulunkäynti muuttui silmän räpäyksessä
pommisuojiin. Istutte kymmenien kilometrien autojonoissa. Pakenette.
Kysytte vanhemmiltanne, onko pitkä matka vielä? Minne me isä olemme matkalla?
Isä ei vastaa. Puolaan? Valko-Venäjälle? Maaseudulle? Piiloon? Missä me nukumme
seuraavan yön? Isä tietää ehkä yhden paikan, josta voimme kysyä yösijaa. Jos se
ei tärppää, isä luottaa, että Vasili-enon luona sitten. Äidillä asuu serkku
Puolassa.
Panssariajoneuvot
panssarimarssilla matkalla tuhoamaan infrastruktuuria. Vaurioittamaan vaivalla
rakennettua. Tuhoamaan kalliilla ostettua. Itsenäisyys. Mikä on sen hinta?
Lasten paniikkihäiriöt. Vanhusten sydänkohtaukset. Vanhempien hermoromahdukset.
Me mietimme kouluissamme hiihtolomaa. Mitä kivaa teette perheiden kanssa?
Menettekö Lappiin? Kylpylään?
Isovenäläisyys. Putin ei enää vastaa puhelimeen. Nyt on armeijan vuoro. Ukrainan armeija toivottavasti pystyy antamaan takaisin. Maksamaan edes hintaa hyökkäyssodan aloittajalle. Koska on rikollisten voitonparaati? Koska huudetaan Putinille kunniaa ja juodaan vodkaa ja vannotaan uskollisuutta? Miksi kukaan ei tee mitään? Miksi Putin ei vastaa puhelimeen? Tietääkö kukaan, missä hän edes tällä hetkellä on? Tietääkö hän itsekään? Onko häntä edes olemassa? Ukrainan johto pitää vaihtaa, koska he ovat natseja. Kas, kun ei homoja. Homojakin pitää pelätä. Vihaisia äitejä pitää pelätä. Oppositiota. Vastaantulijoita. Kaikkia. Salaliitto, paranoia on kaikkialla. Kaikki haluavat pahaa. Siksi yhden pitää haluta hyvää. Hänellä on kiire. Katsooko hän isoa operatiivista karttaa? Myhäileekö hän? Sotilasjohto juoksuttaa tietoja rintamalta. Sujuuko kaikki suunnitelmien mukaan? Tätä varten, onhan tätä päivää odotettu ja suunniteltu jo vuosia. Puhuvatko sotilasjohtajat hiljaisella äänellä? Hiljainen ääni johtuu toivottavasti häpeästä. Olla mukana sotarikoksessa. Pakko juoda vodkaa, paljon ja kerralla kulauttaa isänmaan edestä ja johtajan kunniaksi. Voitteko koskaan nähdä enää datsojanne, palatsejanne ja nauttia banjasta ja zakuskasta ilman rintaan pistävää syyllisyyttä? Nyt puhuvat aseet. On rautaa rajalla. Lyijyä ilmassa. Antaako johtajan ylimielisyys voimaa murtaa omatunto, moraali? Kädet siviilien veressä saatte pestä Pilatuksen käsiänne. Syytön minä olen Ukrainan kansan veren vuodatukseen. Kaikki menee käsikirjan mukaan. Näytetään, kenen kädestä kohta syövät, kenen lauluja laulatte. Me tulemme taas soma tyttöni oi, laulu Dneprillä soi ja se soi ja se soi. Haluatteko vielä Natoa?Minä teille Naton näytän? Putin ei vastaa puhelimeen. Siitäs saitte.
Kommentit
Lähetä kommentti