Kauko Röyhkän laulu Kevät kuvaa sisäistä elämääni juuri nyt. Sepelipöly kuivaa silmät. Koiran paska tuntuu nenässä, kengänpohjissa, kaikuu kallon luissa kiimaisten kollien vinkuna. Tikan soidinrummutus on sydämeni ääni. Kevät, tulen päivä päivältä itselleni pölyisemmäksi, vieraammaksi. Unet päättyvät miten sattuvat, keskellä yötä. En löydä yhteyttä perheeseeni. Muutun vältteleväksi, uhmakkaaksi. Luonamme käyvät vieraat puhuvat mielestäni olemattomia, arvioivat pitsapohjan paksuutta, marengin rapeutta, hypistelevät kankaita, puhuvat koirien anaalirauhasista ja kynsien leikkaamisista. Istun ärtyneenä, silmät punaisina ja mietin, lopetanko puhumisen ja aloitan puremisen. Koulussa joku kysyy, oletko jo Markku teettänyt Allut. En tunne Allua. Kuka Allu? Allu alligaattori? Haluaisin istua noin vertauskuvallisesti pommitetussa kerrostalon rauniossa, josta seinä puuttuu ja juoda mineraalivettä länästä muovipullosta ja vihata kaikkia venäläisiä ja etenkin sitä yhtä Kremlin kaljupäätä, joka on tehnyt itsestään minut. Vaivaako sitäkin vittu vain kevät? Se on tää paniikin tunne, joka tulee joka kevät.
KEVÄT ( Kauko Röyhkä)
Parvekkeelta katson alas asfalttiin
Ja panen syljen tippumaan
Nuo tyypit halaa toisiaan
Ja vetää viinii
Kevät - nyt on jo kevät täällä
Portaat alas porttikonkiin
Torvet raikaa, joku huutaa
Tuntuu kuin ois saalisonni
Matkassamme tänä yönä
Aaah - se tuntuu ilmassa
Se tuntuu ruumiissa
Se on tää paniikin tunne
Paniikin tunne
Ja se tulee joka kevät
Toiset pelkää maailmansotaa
Toiset taas ei ota kantaa
Toiset pelkää tautii
Jota kukaan ei pysty parantamaan
Kevät - nyt on taas kevät täällä
Piikki tietää nääkin tytöt
Voidaan istuu tähän pöytään
Voidaan mennä niiden tykö
Paikkaan josta näkee kauas
Kommentit
Lähetä kommentti