Ai mikä viestiketju. Antakaa minun kertoa loppuun asti. Niin kuin kaikelle hyvälle draamalle, on kaikille kasvatustapahtumille aina löydettävissä alku. Ja tapahtumapaikka. Ja syyllinen eli koululaitoksessa yleensä viaton uhri. Tässä tapauksessa viaton uhri oli myös silmätikku ja syntipukki. Ja paha pitää löytyä. Tässä tapauksessa pahuutta edustavat raivottaret, hullut koirat, amatsonit, jotka ovat valmiita viemään jokaisen asian loppuun asti. Kuolemaan saakka.
Alkusysäys tällä kertaa oli skeittilautailevat pojat. Tapahtumapaikka asvalttipiha. Valvoja huomaa yhden oppilaan skeittaavan väärässä paikassa. Skeittaajia on yhteensä kolme, mutta valvojan pasmat menevät sekaisin ja hän kykenee havaitsemaan vain yhden. Miksi? Yksi änkkää vastaan. Kaksi menevät änkkärin selän taakse. Valvojalla on kuulolaite säädetty liian herkälle, rauhoittava lääkitys liian pienelle. Syntyy reaktio: Nyt riittää. Änkkääjä komennetaan rehtorin puhutteluun. Änkkääjä saatellaan päämajaan. Päämajassa johtaja ja apulaisjohtaja kuulustelevat syyllisen. Hänet huudetaan itkeväksi, hyperventiloivaksi taaperoksi. Päämajan lähetti käsketään hakemaan änkkääjän luokanopettaja kesken oppitunnin kuuntelemaan, kuinka johtajisto haukkuu maanrakoon säälittävää väärässä paikassa skeittaajaa. Luokanopettaja kuuntelee. Ei sano mitään. Sitten luokanopettaja nostaa johtajiston käsivarsilleen ja paiskaa heidät seinää vasten. Luokanopettaja vetelee avokämmenellä hölmöilmeisiä johtajia, jotka sopertavat, että teimme vain sen, mikä meidän mielestä meidän oletetaan tekevän tällaisissa ylilyöntitilanteissa. Ylilyönti? Mikä? Missä? 1. Skeittaa väärässä paikassa. 2. Sanoo vastaan.
Oppilas erotetaan koulusta. Hänen perhe ajetaan maasta. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Välituntivalvoja saa 2.luokan vapauden ristin valppaasta välituntivalvonnasta. Johtajan nekrologissa kiitetään hänen oikeaoppisia oletuksia siitä, mitä koulun oletettiin kussakin ajassa ja kullakin hetkellä toimivan. Ja parasta koko jutussa oli se, ettei tapahtunut ylilyöntiä. Ja se, että viestikeskus toimi. Ja tietysti se, että komentosuhteet ja -ketju oli rasvattu, viritetty ja hyvässä tikissä.
VastaaPoistaTämä oli hyvä juttu, sopivasti ironiaa. Hyvä esimerkki siitä, miten takerrutaan epäolennaisiin asioihin eikä nähdä metsää puilta. Edelleen olen onnellinen siitä, ettei yksikään lapsistani ole enää peruskoulussa. Oli se melkoinen paikka. Oli siellä hyviäkin tyyppejä ja hyviä opettajia, jotka aidosti ajattelivat lasten ja nuorten parasta, mutta kyllä niitä toisenlaisiakin tuli vastaan. Jätän esimerkit nyt tässä kertomatta, vaikka niitä riittäisi kyllä ainakin yhden illanistujaisten verran.