Siinä se taas on. Ylistetty sarja kauniista menestyjästä, jonka elämä menee raiteiltaan, kun häntä huijaa klassinen Auervaara. Kyseessä tietysti Queen of Fucking Everything. Onneksi toinen osa saa ensi-iltansa aivan kohta.Tiina Lymin uusin sarja King of Fucking Nothing on leikkausta vaille valmis. Tämä postaus paljastaa juonen kokonaan. Ruma, lihava, pöhöttynyt, keski-ikäinen miesluokanopettaja Markku huomaa saatuaan 20-vuoden palvelulisän tililleen tulleensa julmasti kusetetuksi. Hä, miten? 6 % palkankorotuksen jälkeen, jonka jälkeen ei tule enää palvelulisiä ( mikä on aivan vitun kummallista!!!) miesopettaja huomaa, että uusi nettopalkka on pienempi, kun veroprosentti nousee. Miesopettaja Markku käy raivokkaaseen kamppailuun. Hän myy huumeita. Tappaa ja pilkkoo ja hukuttaa humoristisella tavalla ärsyttäviä ihmisiä. Hän silppuaa blenderillä pienryhmäopettajan ( OAJ-sormus säilyy ehjänä, joka on pienryhmäopettajan nimettömässä, kun hän on naimisissa OAJ:n kanssa). Markku kääntyy lapsuuden aikansa parhaan ystävän puoleen. He lähtevät myymään Espoon kaupungin koulutoimen poistosta käytettyjä, tarkoitan käytöstä poistettuja läppäreitä ja tietokoneita köyhille Pohjois-Korealaisille. Reissu onnistuu. Markku ja lapsuudenystävä kostavat kaikille, koko systeemille ja rakentavat peruskoulun seurakunnan homeisen kurssikeskuksen paikalle Porvoon Hinthaaraan. Lopuksi OAJ:n neuvotteleva lakimies tulee kertomaan Markulle, että systeemin kusetus on saatu loppumaan, verotus korjattu ja nyt rahaa jää enemmän tilille palvelulisän jälkeen. Viimeisessä kuvassa Markku hymyilee ja poliisi tulee pidättämään Markun lapsuudenystävän, jolla on maksamatta vuokra ja vesimaksu . King of Fuckin Nothing seisoo tukevasti tai pikemminkin pöhöttyneesti omillaan. Sarjassa on ehkä liikaa toistoa. Kriitikko laski, että Markku istui lattialla ja ähki ja laittoi kenkiä jalkaan 45 kertaa. Yksikään ähkäisy ei vienyt juonta eteenpäin. Eittämättä tässä on vuoden kovin tv-sarja.
Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok. Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon. Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurt...
Kommentit
Lähetä kommentti