Minussa on vika. En ymmärrä maailmaa. Luen ja ihmettelen, miten mikään lukemani liittyy minuun. Luen uutista Harkimon Airbnb-asunnosta Lönnrotinkadulla ja vihaisista naapureista, jotka ovat kyllästyneet eliitin viikonloppujuhlintaan ja ovat pyytäneet poliiseja kantamaan ilokaasusäiliöitä pois rappukäytävästä. Mikseivät kanna itse? Mikseivät pimputa ovikelloa ja uhkaa häädöllä? Niin minä tekisin. Mitä siitä kirjoittamaan? Presidentin turvamies ampuu itsensä presidentin autotallissa. Niin. Miten se liittyy minuun? Hirveä sotku. En olisi itse siivonnut jälkiä. Eikä presidenttikään. Jasper Pääkkönen hylkää Hollywood-rooleja ja keskittyy saunakulttuuriin ja perhokalastukseen. Oi. Tämän uutisen ymmärrän. Minäkin keskityn saunomiseen. Minun saunomiseni on ahdasta kerrostalokoppisaunomista, Jasperin varmasti jotain aivan muuta. Ymmärränhän minä maailmaa. Saunomisen osalta. Venäjän varjolaivaston tankkerit odottavat Itämerellä Viron edustalla pääsyä öljysatamiin. Sen minä ymmärrän. Öljytuhon vakavuuden ymmärrän. En ymmärrä, että mitään ja kukaan ei voi mitään. En ymmärrä, että sopimusmaailmassa kukaan ja mikään ei mahda millekään mitään muuta kuin sanojen voimalla. Kun tekijät tekevät, sanojat änkyttävät. Minäkin änkytän, kun isot pojat tekevät ja minä vain sanelen. Ymmärrän olevani ihminen ja ihmisellä ymmärrän kirjailija Aapelin sanoin olevan kusiaisen osan. Ymmärrän ihmisen kusiaisen osan, mutta en ymmärrä ihmisen kusipään osaa. Kusiainen on pieni, kusipää suuri. Ja pieni kusiainen lukee, mitä isot kusipäät maailmalla höyryävät. Sitäkään en ymmärrä, miksi kusiaisena luen isojen kusipäiden tekemisistä ja sanomisista. Miten ne minuun liittyvät? Olet Markku osa yhteiskuntaa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ei vaikuta. Silti annan vaikuttaa. Miksi annan vaikuttaa? En tiedä. Siksi kai, että päivittäisiin askareisiini opetustyön ohella kuuluvat vain koiran kusetus, tiskit ja roskien vienti. Kaikki muu aika on luppoaikaa, jonka käytän kusiaisena lukemalla kusipäiden sanomisia ja sopimisia. Voi minua pientä kusiaista. Voi tätä maailmaa.
Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok. Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon. Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurt...
Kommentit
Lähetä kommentti