Huhtikuu

 Happamuus lisääntyy. Mitä pidemmälle kevät etenee, sen happamaksi käyn. Ei tämä minulle yllätyksenä tulee. Happamoidun. Käyn ivalliseksi. Vahingoitan sillä itseäni ja läheisiäni. Koulussa, työpaikalla olen iloinen. Säilytän itseäni maanisuuden suojakaasussa. Maanisuus voitelee hapantuvan sieluni. Kotimatkalla riisun sen. Kun ylitän kynnyksen, näytän tulehtuneelta esinahkalta, joka on kokenut maailman suurimman oikeusmurhan. 

  Happamoitumiseen kuuluu auton reistailu. Öljyvalo syttyy tuon tuosta. Jäähdyttäjän nesteen varoitusvalo myös. Koneessa on vuotoa. Minussa on vuotoa. Silmiäni kirvelee. Haluaisin ajaa mäen päälle, rysäyttää vaihteen vapaalle ja antaa paskan valua metsä-ja turveteollisuuden likaamaan järveen. 

  Ahmin sisääni kaiken, mitä eteen sattuu. Puuskutan. Olen läkähtyä. Olen tulehtunut. Tulehtuneen esinahkani lisäksi sieluni on vaurioitunut. Henkisesti asun lapsuuden kodissa ja haluan sieltä pois. 

  Vien lapseni halliin pelaamaan potkupalloa. Seuraan sen peliä. Minua ei kiinnosta. Haukottelen ja haluaisin lähteä hallilta. Juttelen vanhempien kanssa ja haukottelen. Olen pitkästynyt. Haukottelen ja en näe kaukolaukausmaalia, jonka lapseni laukoo. Kuulen sen isältä, jolla on viikset. -Oho, sanon ja haukottelen, niin että suuhuni mahtuisi pääsiäisen Stabat Mater-orkesteri solisteineen. Silmäni ovat yhtä kuivat kuin tulehtunut esinahkani on märkä. Kummipoikani lähestyy minua. Hän haluaa nähdä minut, minä en häntä. Hän on armeijassa ja voi päästä RUK:uun. Niin tietysti! Hän kuuluu onnistujiin. Hänen isänsä on Helsingistä ja varakas. Elämä heille on valintoja, helppoa, loogista ja käytännöllistä. Ja niin saatanan selkeää ja kirkasta. Kysyn, onko alokastuvassa ollut paljon mulkkuja, tyhmiä, tiellä seisojia eli niitä kansan syviä rivejä? Niihin minäkin kuuluin. Armeijassa tajusin, että elin sumussa ja olin kaikkien tiellä, eniten itseni. Kuulemma niitä on. Tahvoja. 

 Inhoan tätä näköalattomuutta ja tuhnuisuutta, mistä jälleen löydän itseni. Huhtikuu, kuukausista julmin kai. Sitten luen Hesaria. Vituttaa! Vituttaa suosittu näyttelijä, joka on tehnyt uuden aluevaltauksen. Hän on esikoiskirjailija. Millä vitun oikeudella ja miksi? Olen hapan. Olen tulehtunut esinahka, märkivä rupi perseessä. Haluan täältä kauas pois. Paikkaan, missä en koskaan joudu lukemaan riviäkään Vappu Pimiästä tai Janne Katajasta.