Tänään se tapahtui. Vittu taas se tapahtui. Tein listan. Opettajat tekevät listoja. Tein listan tekemättömistä asioista, jotka pitäisi ehtiä opettaa. Jos ei ehdi opettaa, niin ainakin käydä läpi. Asiat, jotka pitäisi ehtiä opettaa tai edes käydä läpi muuttuvat sisäiseksi ääneksi, käskeväksi puheeksi, ja se käskee, pakottaa tehdä ne asiat tai muuten.. Tai muuten olet huono opettaja, laiska opettaja, huono ihminen ja et saa hautapaikkaa pyhältä maalta vaan päädyt nimettömien opettajien, laiskojen ja kelvottomien joukkohautaan ja sinua ei muista enää koskaan kukaan. Edes omat lapsesi ja naapurisi eivät sinua muistele.
Tein listan. Myöhästyin. Lista olisi pitänyt tehdä hiihtoloman jälkeen. Tai joululoman. Ehkä jo syysloman. Tai elokuussa. Aikataulutettu lista. Viikko-ohjelma. Niinhän kaikki tekevät. Kaikki kunnolliset opettajat. Sitten pitäisi tehdä lista, mitä pitää ehtiä tehdä tänään ennen iltaa. Mitä pitää ehtiä elämässä tehdä ennen kuolemaa? Mitä pitää ehtiä saada aikaiseksi ennen kuin Alzheimer koputtaa ovelle tai Parkinson takaovelle? Jos ei ole listaa, ei ole aikatauluja. Ilman aikatauluja ei ole ohjelmaa, linjaa, elämä karkaa sinulta. Sinulle ei jää mitään. Nuolet näppejäsi ja vikiset.
Tein listan. Olen myöhässä. Olen ansassa. En voi enää kuin toivoa, että saan anteeksi. Keneltä? Rehtorilta ja vanhemmilta? Toivon, ettei laiminlyöntejäni nähdä. Että kukaan ei huomaa, että minulta on puuttunut lista ja suunnitelma. Että olen ehdottomasti suurimman osan päivistä ilmestynyt hyväntuulisesti työpaikalle, aloittanut työt ja opettanut ilman listaa ja suunnitelmaa. Jään kiinni huijauksesta. Olen opettanut, mutta ilman listaa. Opettamani asiat ovat siksakanneet listaa, mutta ilman suunnitelmaa. Miten on mahdollista, että kaltaiseni voivat vielä opettaa Suomessa? Että kaltaisiani ei saada kuriin ja ruotuun? Uskomatonta.
Kommentit
Lähetä kommentti