Setäni täytti vuosia. 63 paukahti mittariin. Hän on luokanopettaja. Soitin ja onnittelin. Kysyin, milloin jäät eläkkeelle. – Teen työtä, niin kauan kuin saan, hän vastasi. Sitten kun laitetaan vaipat. Vaikka rollaattoria työntäen. Eläkkeen pienuudesta se johtuu. Olemattomasta palkasta kertyy olematon eläke. Setä sanoi, että asuntolainaakin on vielä maksamatta sitä ikänsä maksaneella. Puhuimme lähestyvästä keväästä, kesästä ja opettajan palkkauksesta. Olimme iloisia. Olimme happamia. Kysyin, miltä työnteko maistuu? –Ei maistu. Näyttää, vaikuttaa siltä, että jonkinlainen ihmiskunnan alasajo on tapahtunut. Alasajo koskee älyllisiä hyveitä, inhimillisyyttä, fyysisen kunnon romahtamista, yleistä penseyttä ja haluttomuutta ja aivan kaikkea. Ihmiskunta alkaa olla siinä pisteessä, että kamelin selkä saisi jo katketa. Mikään ei suju. Ei kunnioiteta lähimmäistä. Kaikki hutastaan. Lapset vihaavat kouluruokaa, liikuntaa, luovaa kirjoitusta, laskemista, mäen laskemista, hiihtämistä, pilkillä käy
Opettajan työ 2000-luvulla