Siirry pääsisältöön

Vastuu vapauttaa jätepaperin viejän


Oppilasta pitäisi vastuuttaa. Vastuun pitäisi olla lapsen näköinen, kokoinen ja mielinen. Vastuu ymmärretään demokratiakasvatuksen yhdeksi kulmakiveksi. Vastuu sitoo oppilaan vallitsevaan järjestelmään. Vastuu antaa yksilölle kokemuksen vaikuttamisesta. Vastuulla halutaan viestiä, että sanoilla on tarkoitus, suunta ja sinua kuunnellaan. Tulet kuulluksi. Voit vaikuttaa. Haluathan vaikuttaa? Sanoilla voit muuttaa maailmaa ja maailman.
   Menneellä viikolla opettajat istuivat taas miettimään yhteisiä pelisääntöjä. Myös vastuuasiat puhututtivat. Keskustelimme, millaisia vastuita opettajat antavat oppilailleen. Vastuun voi ymmärtää vapauden kautta. Vastuu vapauttaa. Arbeit macht frei.
-            Annan oppilaan tai järjestäjien joskus pyyhkiä liitutaulun.
-   Hyvin matikan laskuja laskenut oppilas voi palkinnoksi päästä viemään paperiroskat paperinkeräysastiaan. Silloin saa kulkea vapaasti pihan poikki.
-           Kun on pyyhkinyt kaikki ruokasalin pöydät paskasta, voi saada jäätelön.
-           Oppilaat saavat pukea ulkovaatteensa ihan itse opettajan valvonnassa.
-         Joskus oppilaat saavat kävellä rauhassa vapaasti pukuhuoneeseen.
-      En jätä oppilasta yksin koko välitunniksi luokkaan. Pelkään tekeväni väärin, kun koulun säännöt kieltävät sen. En uskalla kyseenalaistaa sitä, koska pelkään, ollaanko minulle vihaisia? Ajattelen, että olisi ihana antaa lapsen olla yksin hiljaisessa luokassa omissa ajatuksissaan 15 minuuttia. Mutta..
   Onko kyse vapaudesta ja vastuusta? Vapaus näyttäytyy näissä vastauksissa siltä, että pääsee helvetistä vähäksi aikaa vapauteen, joka on oma tila hetkeksi muiden jäädessä karsinaan. Vapaus on myös mielihyväpalkinto herkullisen makean muodossa, kun tekee jotakin alkeellista edes oikein.
  Vangeilla oli keskitysleirillä samanlaisia vapauksia. Parakin laskiämpärin tyhjentämisestä sai tupakan ja muutaman minuutin omaa ajatteluaikaa kaikessa rauhassa.  Ehkä inhimillisellä vapaudella ja vapauden kokemuksella ei ole muunlaisia ilmenemismuotoja ja ne ovat paikasta riippumattomia. Koulu, keskitysleiri, toimistorakennus, kasarmi, kirjailijan edessä nököttävä kirjoituskone sallii samanlaisia vapauksia.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee