Jos se on sinulle luontevaa

Raikas keskustelu ravitsee. Naiivit kysymykset kastelevat erämaan. Työpaikallani on sijainen, jonka kysymykset ja keskustelut ovat ravitsevia ja raikkaita. Kun keskustelimme kesästä ja kerroin käyneeni Saksassa, hän tiputti suurella innolla kuin tiiliskiven seuraavan toteamuksen: -Rakastan saksalaista kasvatustiedettä. Mahtavaa! En ole koskaan kuullut tai ainakaan pitkään aikaan kuullut mitään niin erikoista lausetta. Itse en rakasta saksalaista kasvatustiedettä. En tunne sitä laisinkaan. Rakastan saksalaista Rieslingiä. Mutta tuon raikkaan lausahduksen jälkeen minua alkoi kiinnostaa saksalainen kasvatustiede. Kommentti ei ollut tusinakommentti.

   Tällä viikolla sijainen kysyi minulta, mikä siinä on, että päivän ensimmäiset tunnit luokassa menivät hyvin, mutta liikuntatunnilla lapset puhuivat päälle, eivät kuunnelleet ohjeita, hidastelivat, vaikuttivat haluttomilta? Miksi? Luokkatunnilla lapset hiljenivät aina äänisignaalista, jonka hän kilautti kongilla. Pitäisikö kongi ottaa mukaan liikunnan tunnille? - Miten sinä Markku tekisit? hän viimein kysyi. Annoin seuraavia ohjeita:

-          Huuda saatanan lujaa. Näytä, että turha taistella äänivallasta, kun minulla on kovin ääni ja olen tämän paikan Joukahainen, Tarzan ja Kekkonen, jos se tuntuu hyvältä ja on sinulle luontevaa.

-          Odota kärsivällisesti hiljaisuutta ja puhu vasta sitten, kun lapset ovat hiljaa ja kuuntelukuntoisia, jos se tuntuu hyvältä ja on sinulle luontevaa.

-          Rankaise sisään menolla ja monistesulkeisilla, jos se tuntuu hyvältä ja on sinulle luontevaa.

-          Laita Wilma-viestejä, käy kasvatuskeskustelu, pidä jälki-istuntoa, jos se tuntuu hyvältä ja on sinulle luontevaa.

-          Keskustele luokan kanssa, mistä häirintä johtuu ja keksikää yhdessä siihen ratkaisu, jos se tuntuu hyvältä ja on sinulle luontevaa.

Lasten opetus ja kasvatus pohjautuu lauseeseen ”jos se tuntuu hyvältä ja on sinulle luontevaa”. Jos olet empaattinen, kiltti ja dialoginen, tuskin käytät keskitysleirin henkistä ruokavaliota. Jos olet sivistynyt piilosadisti, tuskin olet dialoginen ja sentimentaalinen. Muu on hieman feikkiä. En tarkoita, etteikö piilosadisti voisi oppia pehmeämpiä joukkojen hallinnan taktiikoita. Luontevaa se vain ei ole. Tässä on  ilmeisesti kasvatuksen eräs vaikeus. Louhia oma tie ja luottaa siihen. Toisinaan ei kuitenkaan kannata luottaa luontevuuden filosofiaan. Siinäkin urautuu, terä tylsistyy. Tai sitten ammatissa kehittymisen idea onkin se, että ennen eläköitymistä on multiosaaja ja moni eri taktiikka on hiottu äärimmilleen