Raikas keskustelu ravitsee.
Naiivit kysymykset kastelevat erämaan. Työpaikallani on sijainen, jonka
kysymykset ja keskustelut ovat ravitsevia ja raikkaita. Kun keskustelimme
kesästä ja kerroin käyneeni Saksassa, hän tiputti suurella innolla kuin tiiliskiven
seuraavan toteamuksen: -Rakastan saksalaista kasvatustiedettä. Mahtavaa! En ole
koskaan kuullut tai ainakaan pitkään aikaan kuullut mitään niin erikoista
lausetta. Itse en rakasta saksalaista kasvatustiedettä. En tunne sitä laisinkaan.
Rakastan saksalaista Rieslingiä. Mutta tuon raikkaan lausahduksen jälkeen minua
alkoi kiinnostaa saksalainen kasvatustiede. Kommentti ei ollut tusinakommentti.
Tällä viikolla sijainen kysyi minulta, mikä siinä on, että päivän
ensimmäiset tunnit luokassa menivät hyvin, mutta liikuntatunnilla lapset
puhuivat päälle, eivät kuunnelleet ohjeita, hidastelivat, vaikuttivat
haluttomilta? Miksi? Luokkatunnilla lapset hiljenivät aina äänisignaalista,
jonka hän kilautti kongilla. Pitäisikö kongi ottaa mukaan liikunnan tunnille? -
Miten sinä Markku tekisit? hän viimein kysyi. Annoin seuraavia ohjeita:
-
Huuda saatanan lujaa. Näytä, että turha
taistella äänivallasta, kun minulla on kovin ääni ja olen tämän paikan Joukahainen,
Tarzan ja Kekkonen, jos se tuntuu hyvältä ja on sinulle luontevaa.
-
Odota kärsivällisesti hiljaisuutta ja puhu vasta
sitten, kun lapset ovat hiljaa ja kuuntelukuntoisia, jos se tuntuu hyvältä ja
on sinulle luontevaa.
-
Rankaise sisään menolla ja monistesulkeisilla, jos
se tuntuu hyvältä ja on sinulle luontevaa.
-
Laita Wilma-viestejä, käy kasvatuskeskustelu,
pidä jälki-istuntoa, jos se tuntuu hyvältä ja on sinulle luontevaa.
-
Keskustele luokan kanssa, mistä häirintä johtuu
ja keksikää yhdessä siihen ratkaisu, jos se tuntuu hyvältä ja on sinulle
luontevaa.
Lasten opetus ja kasvatus pohjautuu lauseeseen ”jos se
tuntuu hyvältä ja on sinulle luontevaa”. Jos olet empaattinen, kiltti ja
dialoginen, tuskin käytät keskitysleirin henkistä ruokavaliota. Jos olet
sivistynyt piilosadisti, tuskin olet dialoginen ja sentimentaalinen. Muu on
hieman feikkiä. En tarkoita, etteikö piilosadisti voisi oppia pehmeämpiä
joukkojen hallinnan taktiikoita. Luontevaa se vain ei ole. Tässä on ilmeisesti kasvatuksen eräs vaikeus. Louhia
oma tie ja luottaa siihen. Toisinaan ei kuitenkaan kannata luottaa luontevuuden
filosofiaan. Siinäkin urautuu, terä tylsistyy. Tai sitten ammatissa
kehittymisen idea onkin se, että ennen eläköitymistä on multiosaaja ja moni eri
taktiikka on hiottu äärimmilleen
Teit sen taas: loistava teksti.
VastaaPoista