Mistä tuntee joulun? Ylen
joulukalenterista. Tonttuakatemia. Taas on joulumieli hukassa. Taas siivotaan.
Taas kysytään se iänikuinen kysymys, miltä joulu tuoksuu ja vastaus on
hyasintti ja Tolu. Taas tulee mieleen Suomisen perheen Olli ja 50-luku ja
vastenmielinen tekopirteys, aikaan sidottu tekopirteys. 50-luvulla lasten piti
olla reippaita, että saatiin sotakorvaukset etuajassa Neuvostoliitolle
maksettua. Minun opetus on kuin Ylen joulukalenteri: tylsää, ennalta arvattavaa
ja turvallista. Olen Olli Suominen ja olen eri kiva ja joulu eri ärsyttävä
traditioklöntti.
Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok. Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon. Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.
Kommentit
Lähetä kommentti