Suojaverkkoa on etsitty. Vanha on reikäinen, vaarallinen, samoin trampoliinin jousisuoja. Niitä kun ei saa mistään. On käyty kärkkäiset, rismat, sittarit ja kaikissa loppu. Sitten löytyi. Mitta 3,96, mittasin. Mittasin väärin. Maisteri on humanisti, ei mittamies Pythagoras. Jos olisin mittamies, olisin insinööri tai tippainssi. Paitsi, että inssi tai tippainssi ei vaivautuisi etsimään suojaverkkoa pelkilleen, vaan ostaisi uuden trampoliinin suojavermeineen kerralla ja tekisi vanhasta emännälle kasvihuoneen, jossa olisi automaattinen kastelujärjestelmä ja termostaatteja, joille vanhaan trampoliiniin kiinnitetyt valokatteet avautuisivat ja sulkeutuisivat sähköisen automatiikan hoitaessa katteiden aukeamiset ja sulkemiset. Minä säästän ja googletan ja tokmannilta löytyi ja sitten se oli tietysti liian pieni ja piti palauttaa takaisin ja isompaa suojaverkkoa ei ole eikä tilata. Siinä minä sitten olen, sormi suussa ja ongelma ei poistu. Ystäväni on logistikko. Kuulen korvissani, miten hän olisi uusinut koko paskan.
Niin se menee, kun pitää nuukailla. Suvivirsi soikoon.
Kommentit
Lähetä kommentti