Lähiopetuksen paluu on sujunut loistavasti, ihanasti. On ihana kuulla puheen pulputusta ja "Ope hei"- huudahduksia. Näin on kouluun paluu uutisoitu. On valtavan tärkeää toimivalle hyvinvointiyhteiskunnalle ylläpitää glorifioitua ihanuutta, pirskahtelevaa kepeyttä suomalaisesta peruskoulusta ja opettajien valtavankokoisesta, kolossaalisesta, giganttisesta huolesta, ettei etäopetuksen aikana kukaan lapsista ole tipahtanut kyydistä ja onko kahden kuukauden aikana syntynyt uusia koulupudokkaita. Vain yhtä totuutta, yhtä ihanuutta.
80 % koulujen rehtoreista vastusti lähikouluun siirtymistä kahdeksi viimeiseksi kouluviikoksi. OAJ vastusti siirtymistä vedoten opettajien jaksamiseen. Ei mitään merkitystä! Ei meitä kuunnella. Kolme kesää lomakorvausta on leikattu 30 %:lla, on saatana kikyilty. Mutta siihen yhteen totuuteen. Miksi kentän väki ei anna medialle viestiä, että ollaan loppu, tämä pelleily ärsyttää, lappu luukulle, lakko. Nyt olisi ollut lakon paikka viimeiseksi kahdeksi viikoksi. Ei. Palkkaneuvottelut ovat kesken, täysin jäissä.
Lähikoulussa harjoitellaan käsien pesua ja turvaväliä. Se on tärkeää. Sen voisi hoitaa varusmiehet, kuten Uudenmaan sulkemisenkin.
Kommentit
Lähetä kommentti