Joukkueurheilulajeissa on puheet koventuneet. Maanantaina kuulin, kun luokan kaksi poikaa sanoivat toisilleen, että paineistetaan Jukkaa. Kuuntelin, seurasin. Paineistaminen oli sitä, että mennään selvällä suomen kielellä vittuilemaan kaverille ja yritetään saada se kovilla sanoilla, rumalla puheella suuttumaan. Nämä pojat olivat kiekkojäpiä. Jukka on myös kiekkojäpä. En puuttunut heti. Kuuntelin ja seurailin. Jukka ei reagoinut mitenkään. Piti itsensä coolina, tilanteen ulkopuolella. Kun tunti päättyi, kysyin Jukalta, miltä tuo paineistaminen tuntui. Jukkaa alkoi itkettää. Eli ei tuntunut hyvältä, kysyin. Vastaus oli no ei. Kysyin, haluatko, että puhun seuraavan tunnin alussa aiheesta yleisellä tasolla. Jukka nyökytti.
Seuraavalla tunnilla puhuimme tästä paineistamisesta. Sanoin, että tässä luokassa, minun luokassani, meidän luokassamme ei paineisteta enää ketään. Yksi painestajista sanoi, että kiekkopiireissä se on yleistä. "Valmentaja on sanonut meille, että pitää löytää vastustajista aina heikoin lenkki, jota aletaan paineistaa, ärsyttää, sohia mailalla, härnätä, aukoa päätä ja saada se suuttumaan ja sekoamaan pasmoissa." Kysyin, että mikä on teidän valmentajan nimi. Sanoin, että teen tästä jutun lehtiin, valmentajan nimi mukaan lukien. Tämä ei kestä päivän valoa! Ei saatana. Tollasia tolvanoitako ihan oikeasti valmentaa kehittyviä pelaajia?
Tatamilajien parissa, painimatolla treenaavia painijoita, nyrkkeilijöitä teroitetaan aina siitä, että itsepuolustusotteet, painiotteet kuuluvat vain ja ainoastaan kehään, molskille, tatamille. Eikö nämä kiekkovalmentajat, säpävalmentajat voi sanoa sitten pelaajille, että kiusaaminen, vittuilu, toisten heikkoihin kohtiin iskeminen kuuluu vain ja ainoastaan kaukaloon? Tai eivätkö he voi sanoa, että kyseiset tavat lähestyä vastustajaa on epäkunnioittavaa, rumaa, ala-arvoista ja eivät kuulu mihinkään.
Glenn Kamaraa solvattiin rasistisesti seurajoukkueen pelissä. Siitä nousi valtava haloo, onneksi. SPJ:n salibandyvalmentaja ruoti juuri lehdissä, miten otteet, henkinen kiusanteko ja kova kontaktipelaaminen on luikerrellut salibandynkin pariin ja toivoo asiaan muutosta.
Tälle päänaukomisen kulttuurille olisi tehtävä jotakin. Se sattuu jokaiseen. Pitää muka kestää henkistä prässiä. Miksi ihmeessä? Ilo katoaa, jos spartalainen kova jätkä kestää mitä vain saa jatkua. Ei nämä perhanan lapsivalmentajat ymmärrä vastuutaan.
Tärkeää asiaa, josta pitää puhua! Lisäyksenä vielä selvyyden vuoksi, että taistelulajeissa käytetään ottelussa vastustajaa vastaan vain sääntöjen mukaisia tekniikoita, lähtökohtaisesti vastustajaa kuuluu kohdella kunnioittaen, heikompaa vastustajaa vielä enemmän. Jääkiekkokin taitaa nykyään pitää itseään taistelulajina, saisivat ottaa oppia.
VastaaPoistaJuuri niin.
VastaaPoista