Siirry pääsisältöön

Sinun Margot, DDR ja erään perheen tarina

 DDR- voi sinua pientä hassua yhteiskunnallista laboratoriokokeilua. Senkin höpönassu ja tyhmyri. Uskoa nyt tasa-arvoon, todellisen sosialismin voittoon ilkeästä torakka-kapitalistista. Meri Valkaman kirja Sinun Margot kertoo tästä kokeilusta. Kirja kuvaa suomalaisen perheen elämää 80-luvun Itä-Berliinissä. Vuonna 1989 valtakoneisto alkaa yskiä, Stasi ei saa vapauden huumassa länttä hamuamia kansalaisiaan ruotuun ja viimein tapahtuu die Wende, Berliinin muurin murtuminen ja läntisen hapatuksen vyöryminen Itä-Saksaan. 

  Sinun Margot on hyvä romaani, hieno lukukokemus. Suosittelen lukemaan sen. Kirjassa minua puhutti onnistuneen henkilökuvauksen lisäksi kuvaus Itä-Berliiniläisestä arjesta. Päiväkoti oli ilmainen. Lääkäri ilmainen. Lääkäri teki ilmaisia kotikäyntejä. Lääkkeet olivat ilmaisia. Työhön suhtauduttiin intohimoisesti. Työ, työkaverit, työpaikka olivat tärkeitä asioita, joihin sitouduttiin intohimoisesti. Rakennettiin yhdessä sosialismia. Saksan yhdistymisen jälkeen Itä-Berliinissä opettajat ja toimittajat korvattiin Länsi-Saksalaisilla kollegoilla, jotta päästiin hapatuksesta ja sosialismin syövästä eroon.Työ muuttui itseisarvosta välinearvoksi. Työtä tehtiin siksi, että saatiin hankittua itselle jotain uutta. Se oli ennen kuulumatonta DDR:ssä. Coca-Cola saapui Prenzlauer Bergin terasseille vasta 1989, Suomeen 1952.

  Kirjassa puhuttiin suuresta traumasta, joka vieläkin elää Saksassa. Saksa on Toisen maailman sodan syyllisyyttä ja Holokaust-syyllisyyttä käsitellyt jo, mutta Saksojen yhdistymisen aiheuttamaa traumaa itäsaksalaisissa ihmisissä ei ole vielä päästy käsittelemään. Ajateltiin, että länsi pelasti idän lahjoittamalla länsimaisen kapitalismin kaikilla mausteilla. Kapitalismi on hyvä, kun se tarjoaa vapauden. Niin harva vain tietää, mitä tehdä vapaudella ja miten voisi valjastaa oman vapauden palvelemaan onnellisuuden ja merkityksellisyyden tavoittelua. Monelle ihmiselle on helpompaa elää, kun on yhteisöllisyyttä, aatetta ja riittävän vähän ja että ylellisyys on vaikeasti saatavaa, ei jokapäiväistä herkkua.

  Sinun Margot, lämmin suositus. Erittäin hyvä romaani.


 


 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee