Luokanopettajan arki

 Olen työskennellyt toistakymmentä vuotta nykyisessä työyhteisössäni. Työyhteisö on tuttu ja hyvä. Ainakin minulle. Työyhteisö on heterogeeninen: On uskovaisia, pakanoita, viinanjuojia, muusikoita, ahkeria, laiskoja, tyhmiä ja sopivan fiksuja. On hyväksyvä ilmapiiri. Emme kokoonnu työajan jälkeen useinkaan, mistä pidän. Pysyy arki ja vapaa-aika erillään.    Työnantaja on vaihtunut tiheästi. Minun aikanani on ollut neljä työnantajaa, joista kaksi on ollut hyviä, kaksi huonoja. Nyt on huono. Huonosta työnantajasta hyvät työntekijät tekivät valituksia työsuojeluvaltuutetulle. Aiheet olivat impulsiivinen ja epäasiallinen käytös, sekava ja kaoottinen viestintäkulttuuri sekä kohtaamattomuus.    Hyväsydäminen ja lempeä työsuojeluvaltuutettu (en tiedä, ovatko ne hyviä ominaisuuksia työsuojeluvaltuutetulle) otti asian hoitaakseen. Järjestettiin iso työyhteisökokous, jossa oli klassinen " Mitä kuuluu-kierros"? Kaikille kuului hyvää. Sitten työnantaja piti esitelmän luottamuksesta ja om

 Martin Luther Kingin "I have a Dream"- puhe on varmasti yksi merkittävimpiä koskaan puhuttuja puheita.  Pehr Evind Svinhuvudin suora radiopuhe sai humalaisten Lapuan liikkeen johtajien lopettamaan Mäntsälän kapinaksi nimetyn vallankaappausyrityksen  vuonna 1932. Nämä puheet eivät ole mitään sen puheen rinnalla, jonka liikunnanopettaja piti meille 12-vuotiaille pojannulkeille vuonna 1982 eräällä Pohjois-Karjalaisella hiekkakentällä. Hiekkakenttä oli iso. Sitä ympäröi punatiilinen tehdasrakennelma yhdestä suunnasta, keltaiseksi rapattu vanhainkoti toisesta, teatteritalo kolmannesta ja kivijalkapuotien myymälät neljännestä suunnasta. Kuulevia korvia oli joka ilmansuunnalla. Pelasimme jalkapalloa. Poikaryhmä. Liikunnanopettajana oli kokenut Heikki-opettaja, joka oli rauhallinen, hyvä ja kunnioitettu luokanopettaja. Pelin tiimellyksessä Heikki kuuli, kun pieni poika, jolla oli korvarengas ja joka oli aloitellut jo tupakanpolttoakin, huusi korkealla poikasopraanolla "saatanan

 Puolisoni on saanut lapsesta asti kuulla kommentteja painostaan. Hän mainitsee etenkin serkkujensa huomautelleen asiasta useasti. Serkut olivat pienikokoisia, langanlaihoja ja suustaan näykkivän eteläpohjalaisia, sanalla sanoen suorasanaisia ja vittumaisia.    Lapseni puhuvat kehon painosta rumasti. Isompi sisarus haukkuu pienempää läskiksi, punkeroksi. Auts, nuorempi peilaa ja pitää itseään tukevana. Ja sehän ei pidä lainkaan paikkaansa. Hän on lihaksikas, voimakas, sitkeä, hänelle on alkanut kehittyä upea sikspäkki, jota ihailen hurmoksessa. Minulla isänä on toive, halu saada nähdä lapseni voimakkaina, kykenevinä, sporttisina ja kehun heitä aina kun ehdin, miten komeita he ovat, miten vahvoja, miten kykeneviä.    Puolisoni serkun lapset, eteläpohjalaisilta sukujuuriltaan, langan laihoina, huomauttelevat nokkelan sanavalmiina huomioita samalla tavalla painosta kuin heidän vanhempansa. Ruma kehopuhe on periytetty heille. Lapseni on alkanut matkia pikkuserkkujensa kehovihapuhetta. Laps

 Minä en ymmärrä, miksi yksinpurjehtija Ari Huuselan toilailuista maailman merillä yksin, ihanassa yksinäisyydessä, mielenrauhassa kirjoitetaan joka viikko. Kerrotaan hänen vastoinkäymisistään, miten vituttaa olla pläkässä, miten vituttaa luovia vastasessa, miten ihanaa mennä myötäsellä kuitenkin varoen jiippiä. Minua ihan oksettaa. Mies yksinään kaikessa rauhassa. Ensi kerralla Ari Huusela, otat luokallisen oppilaita mukaan, niin saadaan vähän väriä juttusarjan paskoihin juttuihin merirokko-ongelmista sun muista purkkiruokien syömisistä.     Hiihtolomalla ei saa hiihtää yksin. On omat lapset ja heidän hiihtämisensä. Oman lehden luku keskeytyy vakaviin työrauhaongelmiin. Tv huutaa ja lastenhuoneesta kajahtaa voimakas Vittu ja nasaalisti artikuloitu ei saatana. Kimmahdan pystyyn ja huudan, että nyt vittu loppuu se vitun huuteleminen, SAATANA. Ja loppuuhan se, pariksi minuutiksi. Sitten mietitään, mitä tehdään, me kun olimme kilttejä ja kunnollisia ja ei lähdetty reissuun ja uimahalli on

 Yllätyin eilen. Vein omat lapset hiihtämään eilen. Mukaan lähti myös kaksi vierasta lasta. Hiihtäessä aloin miettiä, että minulla onkin aika suuri sydän ja minulla onkin aika paljon antaa myös muillekin kuin omille lapsille ja omalle perheelle. Oikeasti yllätyin. Minun perheeni kaukaa paikasta nimeltä Lapsuus opetti, että on vain oma perhe, jonka sisään ei mahdu ketään, kuulu ketään ja maailma ulkopuolella haistakoon paskan.    Hiihdimme. Oli mukavaa. Matkalla minusta alkoi tuntua lapsuudelta, kuulin lapsuuden kulkusten kilinän. Pääsimme kotiin ja huomasin olevani vihainen. Halusin olla vihainen vaimolleni, joka ei ollut mukana. Minulle tuli tarve olla vittupää ja viestiä, että olet laiska, minä ahkera. Keksin, että olen ärtynyt siitä, että vaimo tuli kotiin klo 19 ja se oli liian myöhään. Huomasin, että haluan kostaa ja tulla itsekin joku päivä kotiin klo 19.    Vein myös eilen oppilaan kotiovelle hänen oppikirjojaan. Tuntui siltä, että minustahan riittää vieläkin muille. Tuntuikin h

 Siivottavuus. Niin, sain sapiskaa luokkani siivottavuudesta. Siivousfirma, joka luuttua luokkaani ja kouluani, on moittinut luokkani siivottavuutta. Oppilaiden tulisi laittaa tuolit pulpetin alle siivottavuusasentoon. Kaikkien tasojen tulisi olla tyhjät, nopeasti siivottavissa, kun siivousfirman työnantaja on laskenut, kauanko aikaa on laskettu luokan siivoamiseen. Laskukaava: 8,5 minuuttia / luokka on laskutuksen peruste. Oi oi. Kun luokka on lähtenyt, en saa jäädä luokkaan tekemään kaikkia wilma-merkintöjä rauhassa, kun siivousvaunu porhaltaa luokkaan. Luokanopettajan täytyy antaa tilaa siivousvaunulle, joka törmää luokkaan, koska se on ensiarvoista, ensiarvoisen tärkeää. Olen tiellä. Ajattelen, että mitä vittua.   Minä valitan vanhemmille, oppilaideni vanhemmille, onko luokan opetettavuus ja kasvatettavuus vaadittavalla tasolla. Yritän huomioida, että opetukseni laadukkuus, viihdyttävyys, oppilaideni viihtyvyys on riittävän korkealla tasolla. Yritän olla opettaja, jonka arvostettav

 Kyllä muistan. Vaihto-opiskelijat olivat naurava lauma espanjalaisia, saksalaisia, portugalilaisia. Potkivat hankifutista keskenään. Harrastivat seksiä keskenään. Puhuivat omaa kieltä keskenään. Nauroivat keskenään. Harrastivat seksiä keskenään. Niille järjestettiin kaikkea perisuomalaista: Mämmimaraton, suomalaisia jouluperinteitä osat 1-23, avantouintia, savusaunaa, sahtia ja keskenään puhuivat espanjaa ja saksaa ja olivat kulttuurivaihdossa ja alasti harrastivat kansainvälistä seksiä savusaunoissa.   Muistan katselleeni myrkyllisesti vaihto-opiskelijoita. Nauroivat koko ajan. Pukeutuivat saatana karvalakkeihin, vaikka oli tavallinen pipokeli.    Onneksi tänään viranomaistaho antoi suosituksen opiskelijavaihdon lopettamisesta, hetkellisesti vain valitettavasti. Levittävät koronaa, kun haluavat halailla ja suudella, toisiaan, ja suomalaiset vaihto-opiskelijoiden töllistelijät saavat siinä samassa koronaalisen tartunnan.    Sitä se ulkomailla tapahtuva vaihto on. Ei tartu isäntämaan k

 Palaan pitkästä aikaa mieluisan harrastukseni pariin, nimittäin vittuilun. Tunnen onnea. Minun, opettajan, jumalan armosta opettajan, kutsumus ja intohimo on ivata nykyajan ilmiöitä. Keksin taas opettajanhuoneen lehtilaarista Metsästäjä-lehden. Se tulee ilmaiseksi edelleen. Metsästäjä-lehti on tammikuun TOP 1!!! Tammikuun lehden kannessa on Naali, uhanalainen naali, joka katselee häpeissään sivuun eli ei napita sydäntä särkevästi suurilla silmillään lukijaa. Naali on uhanalainen, suomalainen miesluokanopettaja on uhanalainen. Mielenkiintoisia artikkeleita mm. " Supikoiratyhjiön vaatima pyyntiponnistus tutkitaan." Siitä sai mielenkiintoisen kuviksen työn. Piirsimme tyhjiön. Mielnkiintoinen ja aina ajankohtainen juttu käsitteli susien  aiheuttamia koiravahinkoja. " Kiikaritähtäimem anatomia- ominaisuudet tutuiksi" sai minut pohtimaan kiikaritähtäimen mahdollisuuksia välituntivalvonnassa. Käsityön tunnilla voimme tehdä Tee se itse- Kallotrofeen. Tänään laitan perheell

Murrosikä ei saisi näkyä eikä kuulua. Äänenmurroksen ajan poikalasten tulisi olla äänieristetyssä tilassa. Aknenaamainen, rasvaihoinen näppylänaama kuuluu maapohjakellariin Avitsid-voiteineen ja Roaccutan-hoitokuureineen. Masturbaatio on helvetin kiusauksia, Lusifeeruksen tekosia, pornolehdet ja -elokuvat ja niiden rietas sukupuolikuvasto on kuvottavaa. Murrosikä ei saa kuulua, näkyä ja sen olemassaolo pitää piilottaa. Sen tulee olla tabu.    Osa luokkani pojista innostui muovailemaan lumesta majesteetillisiä falloksia, liki kolmemetrisiä, suonikkaita, ryhdikkäitä mulkkuja raapimaan taivaankantta. Kivekset tai kassit pyöriteltiin suuriksi ja terska mulkun tappiin. Ajattelin, että hyvä, nyt on oikea tapa käsitellä murrosikää. Obeliski puperteetille ja keskittynyttä, ylpeää kuvanveistoa!    No, ei se hyvin päättynyt. Jo tuli itku, ikävä, tyrmistys, närkästys, häpeä ja pelko, mitä meidän koulusta ajatellaan, kun pihalla sojottaa laiha lipputanko ja runsasmuotoinen kyrpä täydessä juhlakunn

 Nyt kun näitä kitarasankareita ja kuplettikuninkaita kuolee, niin ystävät heti väittämään, että se nyt oli taas sellainen viimeinen mohikaani. Ei sellaisia enää tule. Se oli monitaituri, multitalent, ei niin monipuolisia jätkiä enää synny. Sitten väitetään, että sillä (edesmenneellä) oli niin iso sydän, leveät harteet ja niin uskomattoman suurta ystävyyttä se pysty osoittamaan ja ei sellaisia enää tule. Perkele, sellaisia ei enää tule, kun sellaisia ei koskaan ole ollutkaan. Kuollutta käsitellään silkkihansikkain, tietysti.   Mikä tässä sitten minua taas mättää, ärsyttää, vituttaa? Se tietysti, että samanlainen paskanpuhuja kuollut on ollut kuin kaikki muutkin. Yhtä ristiriitaisilla tunteilla, yhtä ärsyttävillä piirteillä varustettu yksilö ja sellaisia sitten ei tule. Kyllä niitä tulee tai sitten ei tule. Olkoon tullakseen tai olkoon tulematta.    Koko kansakunta muistelee, missä olin silloin, kun ensi kerran kuulin sen laulun, jonka teki, tuotti ja sävelsi se sellainen, jollaisia ei