Siirry pääsisältöön

Tekstit

Työtaisteluneuvotteluiden salamyhkäisyys

 Jyväskylä, Oulu, Rovaniemi ja Turku taistelee. Hyvä OAJ! Juko neuvottelee palkkavaateista. Jukon neuvottelija Lindroos on neuvottelija, joka on julkisuudessa nimetty neuvottelijaksi. Mutta, tiedänkö minä, mistä neuvotellaan? Olen käynyt OAJ:n sivuilla, mutta en mistään löydä, että mitä OAJ on vaatimassa? Myöskään Opettaja-lehti ei anna vastausta asiaan. Missä on selkeä viestintä? Miksi en löydä yksinkertaista vaatimuslauseketta: Vaadimme 2 % palkankorotuksia seuraavaksi vuodeksi tai seuraavaksi viideksi vuodeksi. Voisiko neuvotteluissa olla live-striimaus, joka olisi ajan hengen mukaista, niin saisin OAJ:n rivijäsenenä omin korvin kuulla, omin silmin nähdä, vaaditaanko asioita oikealla tarmolla, riittävällä draivilla? Miksi neuvottelujen jälkeen vasta tullaan valmiiden tulosten kanssa julkisuuteen? Entä jos palkankorotuspyynti on lepsua, haparoivaa, liian pehmeää ja päädytään velttoon kompromissiin työnantajapuolen riemuksi?    Viestintään selkeyttä! Salamyhkäisyys pois! Kiitos.

Emme halua puhua koko asiasta.

  Wilman kautta minuun otti eilen yhteyttä venäläisen lapsen vanhemmat. Lapsi on luokallani. Hän on oikein kiltti, mukava ja hyvän tuulinen. Vanhemmat olivat huolissaan, ettei lasta kiusattaisi venäläisyyden takia ja Venäjän ja Ukrainan välisen vaikean tilanteen vuoksi. Ei sodan takia, jota on sanana kiellettyä käyttää ilmeisesti sen johdosta, että jos ”vaikeaa tilannetta” aletaan kutsua sodaksi, se saattaisi loppua ja miten sitten kävisi kannatuslukujen? Tiedätte kyllä kenen. Vaikeaan tilanteeseen kansakuntansa johdattaneen kannatusluvuille voisi käydä kuin Suomen menestyksen   Pisa-tutkimuksissa tai Euroviisuissa.   Vakuutin perheelle, että syytä huoleen ei ole. Teen kaiken voitavani, jotta lapsi ei kokisi minkäänlaista, pienintäkään   syrjintää taustansa vuoksi. Lapset eivät   yleensä koskaan ole syyllisiä aikuisten luomiin ja heidän välisiin ”vaikeisiin tilanteisiin”, selitin heille näkemyksiäni.   Perhe oli tyytyväinen ja rauhoittunut. Kysyin heiltä, mitä mieltä he olivat Venä

Vanhan OAJ-virkamiehen ajatuksia edunvalvontatyöstä

  Juttelin eilen eläkkeellä jo olevan OAJ:n virkamiehen kanssa. Sanoi tehneensä pikkudirikan töitä. Vastasi jonkin alan jostain marginaalista vastuusta.   Toisin sanoen mies oli nostanut suurta palkkaa pienestä vastuusta ja samalla näytteli, esitti ajavansa opettajien etuja, jotka nostivat pientä palkkaa suuresta vastuusta. Oli työskennellyt   OAJ:n pyhistä pyhimmässä, Helsingin konttorissakin, jopa Erkki Kangasniemen alaisuudessa, joka muistetaan suuripalkkaisimpana ammattijärjestöjohtajana aikoinaan.   Kysyin eläkepapalta, mitä mieltä hän on Tehyn lakosta ja ensi viikolla lähestyvästä OAJ:n lakosta. Tehyn puheenjohtaja on kuulemma vaatimuksissaan hullu. Ei niihin kukaan voi suostua. Sanoin, että jatkavat lakkoa ja alkaa sairaat kuolla, niin alkaa lakko purra. Eläkepappa vastasi, että valtakunnan sovittelijan kansliasta ei ole koskaan mitään suurta korotusta saatu. –Eli lakkoilu on siis turhaa? kysyin. Hänen mielestään on. Pitäisi aina päästä sopimukseen. Ja OAJ:n kannattaisi suostu

Ritva Kajamaa ja "kopparyhmät"

 Hesarissa oli nekrologi helmikuun 25. päivä ajasta ikuisuuteen siirtyneestä suomalaisesta psykologista ja psykoanalyytikosta Ritva Kajamaasta. Hän teki työtä traumatisoituneiden lasten kanssa. "Kopparyhmässä" oli kyse lasten kanssa toteutetusta ryhmäpsykoterapiasessiosta. Ryhmäsession jälkeen jokainen lapsi sai oman pyykkikorin, limsapullon ja imupillin. Lapset menivät turvapaikkaan, pyykkikoriin, joivat pillillä limsaa ja kuuntelivat Ritvan lukeman sadun. Tarkoitus oli rauhoittua, kokea turvallisuutta, kokea omat rajat, voimakas rauhoittava oraalinen mielihyvä, kuunnella eheyttävä taideterapeuttinen lukutuokio ja lähteä terapian jälkeen ulkomaailmaan rauhoittuneena ja turvallisuuteen tankattuna.    Ihana oivallus. Lapset luonnostaan rakentavat majoja, joissa yhtenä kehityksellisenä elementtinä on turvallisuuden tunteen vahvistaminen, turvallisten rajojen asettaminen. Olen ollut itsekin mukana lasten toiminnallisessa ryhmässä. Siinä etenimme samalla tavalla. Ensin leikittiin

Isäntä- ja emäntäpuheesta

 Isäntä-ja emäntäpuhe on yleistä. Eilen törmäsin vanhempaan naishiihtäjään. Kysyin, onko latu vielä hyvä? Hiihtäjä vastasi, että isäntä sano, että vielä kerran mennään hiihtämään ja sitten kausi paketissa. Annetaan ymmärtää, että isäntä on vähän kahjo, hoopo, hassu, itsepintainen, änkyrä ja omalaatuinen. E mäntä ei olisi tahtonut itse lähteä lainkaan, mutta jos isäntä saa slaakin, unohtaa nitrot.  Emäntä   pakottaa syömään rehuja, juureksia tai liian terveellistä  ruokaa.  Isäntä  ei muuta söisi kuin lenkkimakkaraa. Emäntä katsoo saippuasarjoja. Ridge Forrester on kaikkien emäntien unelmavävy ja pikkuhousun kastelija. Isäntä lukisi taas vain niitä naistenlehtiä, joissa Linda Lampenius soittaa kyykyssä, vähäpukeisena viulua. Isännän mielestä Korisevan Arja on ihanan pirteä. Emäntä  nalkuttaa, kun  isäntä kuorsaa, isäntä pieree, isäntä jättää likaset sukat sohvalle . Lähdetään emännän kanssa vähän ulos, ei paljon ulos. Meidän isäntä  tykkäisi olla vain verkkareissa ja kaivaa kankkua. I

Nyt se huppu pois!

  Suomalaisen peruskoulun toiseksi vaikein ongelma heti   lumen, lumen oikeaoppisen käsittelyn jälkeen on hupputakki, huppari, ruotsiksi en munkjacka. Tämä keskiaikainen luostarilupauksen tehdeiden lihavien ja pulskien luostariveljien vaatemuoti on nykyään joka toisen tytön ja pojan päällä. Ja sitä huppua ei saisi käyttää. Ei ruokalassa. EI VITTU OLLENKAAN, MISSÄÄN, KOSKAAN! Edes esihenkilön edessä ei päätä saa peittää, vaikka jumalan edessä pää kirjaimellisesti piti peittää.      Esihenkilöni kävi tänään kimppuuni huppariasiassa. Etten välitä hupunkäytöstä. Etten puutu hupunkäyttöön. En ymmärtänyt. Laitoin Wilma-viestin varmuuden vuoksi vanhemmille, jossa kielsin hupparin käytön koulussa. Lisäksi huomenna leikkaamme huput kaikilta pois, teemme rovion, poltamme ne kuin punatukkaiset tytöt keskiajalla ja olemme onnellisia.   Hupparin huppu on Lusifeeruksen tekosia.   Sadomasokistinen kuvasto, S/M-kuvamaailma, seksuaaliset ja rivot yhdyntää ja penetraatiota mukailevat koreografiat, n

Kertakäyttökengät satasella!

  Lapsella on Puman varsilenkkarit. Talvikarva sisällä. Tammikuussa ostettiin. 70 € maksettiin. Maaliskuun alussa kärki nauroi, lumi meni sisälle ja sukka kastui. Talvikengän elinkaari vähän yli kuukausi. Ensi vuonna ostan täysnahkakengät. Eccot, Camel bootsit tai Riekerit. Jos niistä maksaa 120 €, vähän alle tai yli, niin luulisi yhden talven kestävän. Näitä varsilenkkareita on mennyt nyt talvessa kolmet. Noin 200 € olen työntänyt aivan paskaan. Kengillä on kävelty ja juostu. Ehkä niillä ei olisi saanut juosta?    Vanha kansa puetutti lapsille talvella nahkaset hiihtomonot. Viisaita olivat. Milläs ton korjaat?  Nauravat nakit!

Se on tää paniikin tunne, joka tulee joka kevät

 Kauko Röyhkän laulu Kevät kuvaa sisäistä elämääni juuri nyt. Sepelipöly kuivaa silmät. Koiran paska tuntuu nenässä, kengänpohjissa, kaikuu kallon luissa kiimaisten kollien vinkuna. Tikan soidinrummutus on sydämeni ääni. Kevät, tulen päivä päivältä itselleni pölyisemmäksi, vieraammaksi. Unet päättyvät miten sattuvat, keskellä yötä. En löydä yhteyttä perheeseeni. Muutun vältteleväksi, uhmakkaaksi. Luonamme käyvät vieraat puhuvat mielestäni olemattomia, arvioivat pitsapohjan paksuutta, marengin rapeutta, hypistelevät kankaita, puhuvat koirien anaalirauhasista ja kynsien leikkaamisista. Istun ärtyneenä, silmät punaisina ja mietin, lopetanko puhumisen ja aloitan puremisen. Koulussa joku kysyy, oletko jo Markku teettänyt Allut. En tunne Allua. Kuka Allu? Allu alligaattori? Haluaisin istua noin vertauskuvallisesti pommitetussa kerrostalon rauniossa, josta seinä puuttuu ja juoda mineraalivettä länästä muovipullosta ja vihata kaikkia venäläisiä ja etenkin sitä yhtä Kremlin kaljupäätä, joka on

Tärkein jää kertomatta siitä, mistä ei saa puhua ja jonka nimeä ei saa mainita

 Ihanaa, asun Suomessa. Saan kirjoittaa: Venäjä käy hyökkäyssotaa Ukrainaa vastaan. Minun ei tarvitse piilottaa viestiäni. Venäjällä toimii kuulemma enää yksi sanomalehti, media, joka edustaa ns. oppositiohenkeä. Novaja gazeta, uusi lehti, yrittää kertoa tosiasioita, pravdoja lukijoilleen. Valitettavasti he eivät voi kirjoittaa suoraan. Asiat pitää piilottaa. Muutama nosto Hesarin jutusta (HS 12.3.2022). - Ei saa käyttää sanaa sota.  Lehti ei halua käyttää sanaa Venäjän armeijan erikoisoperaatio. Lehti puhuu sodasta käyttäen ilmaisua " se, mistä ei saa puhua". Fantastista! Harry Potter- romaanisarjassa pahuuden ruhtinasta lordi Voldemortin nimeä ei saa mainita. Puhutaan henkilöstä " hän, jonka nimeä ei pidä mainita".  - Novaja gazetan torstain numerossa oli etusivulla kuva  balettitanssijattarista, pienistä joutsenista, jotka tanssivat joutsenlampea. Takana on tulimyrsky.  Venäjällä on kriittinen, oppositiohenkinen lehdistö käyttänyt joutsenlampi-kuvaa historian saa

Masentava narratiivi

  Venäjä käy hyökkäyssotaa. Voin kirjoittaa sen ilman pelkoa 15 vuoden vankeudesta. Pelkoa se ei silti vie pois. En pelkää enää sotaan joutumista. Olen liian vanha. Nyt pelkään, joudunko lähettämään lapseni sotimaan, ottamaan luodin päähän, kaatumaan taistelussa jonkin betoniporsaan takana. Sitä pelkään.   Katsoin entisen tiedustelu-upseeri Martti J. Karin näkemyksiä Venäjästä, Venäjän ikiaikaisesta narratiivista. Luento löytyy Yuotubesta, Suomen valtion vapaasti katseltavasta julkaisukanavasta. Hän puhui Venäjän masentavasta narratiivista. Venäjän valtion narratiivista luennon pohjalta nostan esiin seuraavat asiat: - Venäjä rakastaa yksinvaltaa, on rakastanut sitä 1200-luvulta asti. - Venäjä rakastaa vahvaa johtajaa. Vahva johtaja poistaa sekasorron tilaan eli vapaan demokratian, vapaan lehdistön ja vapaan kansalaisvaikuttamisen. Se on hyvä. - Esivaltaa, johtajaa ja vanhempia on toteltava kuuliaisesti. Sitä ei sovi kyseenalaistaa. Totellaan. Tsaari, presidentti tietää, mikä kansalle