Luokanopettajan arki

 Jelena Välbe on Venäjän hiihtoliiton johtaja. Hän on hyvän tuulisen näköinen ihminen. Mutta miksi ihmeessä Jelena Välbe on miltei joka päivä IS:n uutisotsikoissa? Miten Välbe liittyy Ukrainassa käytävään sotaan, Kremlin hallintoon tai Putiniin? Hänhän on vain hiihtäjä. Ajatelkaapa nyt, jos meillä 1989 Lahden MM-kisojen moninkertainen mitalisti Pirkko Määttä kommentoisi Nato-asioita, Ukrainan tilannetta aktiivisemmin kuin pääministeri Marin tai presidentti Niinistö.    Tottakai asiaa voisi kysyä, miksi ihmeessä IS on nostanut Välben journalisminsa keskiöön, mitä tulee hämmästelyyn Putinin hallinnon natsi-lausuntoja kohtaan? Toistan vielä, että Jelena Välbe on Venäjän hiihtoliiton johtaja.   Dostojevski totesi Venäjästä ja venäläisyydestä joskus, ettei Venäjää voi järjellä käsittää, se täytyy tuntea. Mielestäni Ilta-Sanomien Välbe-nostatusta ei voi järjellä ymmärtää, mutta kaikesta kritiikistäni huolimatta, tuottaa Välben näkeminen jatkuvasti valokuvissa ja hänen kummalliset natsilausun

  Upeita tarinoita. Tänään Izevstijassa ilmestyi seuraavan kaltainen reportaasi. Narkologi Shurov analysoi presidentti Zelenskyin toimintaa, käyttäytymistä, ilmeitä ja eleitä, kun hän tutustui Buchassa venäläisten tekemiin rikoksiin ihmiskuntaa vastaan. Narkologi Shurovin mukaan Zelenskyi saattoi olla huumemyrkytystilassa.  Narkologi Shurov  totesi, että Zelenskyi katseli ympärilleen puheensa aikana, lipsahti pois ajatuksistaan ja osoitti erittäin huonoja ilmeitä.  Lisäksi Zelenskyi puhui tilanteen traagisesta kontekstista huolimatta ehdottoman yksitoikkoisella äänellä.  Kaikki tämä viittaa Shurovin mukaan siihen, että Vladimir Zelensky oli vakavasti päihtynyt tiedotustilaisuuden aikana.  Stressitilanteeseen joutuessaan huumeidenkäyttäjät alkavat kuulemma käyttää huumeita jatkuvasti, sillä se on ainoa tapa rentoutua ja ylläpitää stressiä, Shurov tiivisti.    Heidi Hautala sanoi eilen hienosti, että ei Venäjän kansalaisille voi antaa aivan puhtaita papereita. Putinin kannatus on yli 80

 Harvoin käyn kirppareilla. Kun haluan, että saan olla piilossa, menen kirpputorille. Sieltä ei kukaan osaa minua etsiä. Siellä ei tule hintahiki. Ei kirvele kaivaa lompakosta roposta, kun on kuvitellut tehneensä löydön, löytäneensä aarteen. Siellä olen omieni joukossa: olen sekundaa, second hand, toisen luokan kansalainen, parasiitti, ylipainoinen, likinäköinen, itsensä saastuttaja, kelmeä runkkari, hiilihydraattitankki, nuhanenä, elämän esteisiin kompastuja, villinorsu.. Siltä se tuntuu ja tuntuu hyvältä. En törmää trendeihin, Luis Vittoneihin, kaiken maailman muistuttajiin, mitä rahalla saa ja mitä minunkin lain ja oikeuden sekä kirkon ja valtiovallan suojeluksessa tulisi tavoitella harmaan massan joukossa ja olla kuten kaikki muutkin penseät, huonotuuliset veronmaksajat. Keskivertokirpparikävijällä on hammaskiveä enemmän suussaan kuin yhteensä Espoon Haukilahdessa asuvilla ekonomeilla ja se tuoksuu. Minä viihdyn ja saan olla piilossa.    Tällä kertaa löysin laatua. Löysin käyttämät

  Hoitajien ja opettajien lakot ovat päässeet uutisiin. Mikä työtaisteluissa pisti eniten minun kyynisen maailmantarkastelijan silmiin, oli lakkoilijoiden hyväntuulisuus. Hymyiltiin, ei sillä tavalla hermostuneesti, sillä pelolla, että karvalakkipoliisi tulee ruiskimaan kyynelkaasua silmiin tai roitelemaan pampulla vartaloa tai hiuksista vetämään putkabusseihin. Hymy oli toisenlaista, vapautunutta. Poissa oli marssijoilla viha ja kiukku, sellainen työtaistelijailme oli sanalla sanoen löysä. Työtaistelijat olivat iloisia, vapautuneita. Mistä tämä johtui? Kenties pitkän koronasulun jälkeen tuntui hyvältä nähdä vanhoja kurssikavereita, pitkään aikaan näkemättömiä kollegoita. Kupliva ilo, pirskahteleva nauru, helmeilevä omppupomppu-fiilis oli silmiin pistävää. Ei osattu ottaa roolia. Hymyilevän suun takaa huudettu ”nyt saa riittää kyykytys” ja ”me ollaan asiantuntijoita” ei osunut maaliin. Palkan korotusten nälkä ei näkynyt väsyneissä ilmeissä, loppuun palaneissa lysyryhdeissä. Tuli mielee

 Jyväskylä, Oulu, Rovaniemi ja Turku taistelee. Hyvä OAJ! Juko neuvottelee palkkavaateista. Jukon neuvottelija Lindroos on neuvottelija, joka on julkisuudessa nimetty neuvottelijaksi. Mutta, tiedänkö minä, mistä neuvotellaan? Olen käynyt OAJ:n sivuilla, mutta en mistään löydä, että mitä OAJ on vaatimassa? Myöskään Opettaja-lehti ei anna vastausta asiaan. Missä on selkeä viestintä? Miksi en löydä yksinkertaista vaatimuslauseketta: Vaadimme 2 % palkankorotuksia seuraavaksi vuodeksi tai seuraavaksi viideksi vuodeksi. Voisiko neuvotteluissa olla live-striimaus, joka olisi ajan hengen mukaista, niin saisin OAJ:n rivijäsenenä omin korvin kuulla, omin silmin nähdä, vaaditaanko asioita oikealla tarmolla, riittävällä draivilla? Miksi neuvottelujen jälkeen vasta tullaan valmiiden tulosten kanssa julkisuuteen? Entä jos palkankorotuspyynti on lepsua, haparoivaa, liian pehmeää ja päädytään velttoon kompromissiin työnantajapuolen riemuksi?    Viestintään selkeyttä! Salamyhkäisyys pois! Kiitos.

  Wilman kautta minuun otti eilen yhteyttä venäläisen lapsen vanhemmat. Lapsi on luokallani. Hän on oikein kiltti, mukava ja hyvän tuulinen. Vanhemmat olivat huolissaan, ettei lasta kiusattaisi venäläisyyden takia ja Venäjän ja Ukrainan välisen vaikean tilanteen vuoksi. Ei sodan takia, jota on sanana kiellettyä käyttää ilmeisesti sen johdosta, että jos ”vaikeaa tilannetta” aletaan kutsua sodaksi, se saattaisi loppua ja miten sitten kävisi kannatuslukujen? Tiedätte kyllä kenen. Vaikeaan tilanteeseen kansakuntansa johdattaneen kannatusluvuille voisi käydä kuin Suomen menestyksen   Pisa-tutkimuksissa tai Euroviisuissa.   Vakuutin perheelle, että syytä huoleen ei ole. Teen kaiken voitavani, jotta lapsi ei kokisi minkäänlaista, pienintäkään   syrjintää taustansa vuoksi. Lapset eivät   yleensä koskaan ole syyllisiä aikuisten luomiin ja heidän välisiin ”vaikeisiin tilanteisiin”, selitin heille näkemyksiäni.   Perhe oli tyytyväinen ja rauhoittunut. Kysyin heiltä, mitä mieltä he olivat Venä

  Juttelin eilen eläkkeellä jo olevan OAJ:n virkamiehen kanssa. Sanoi tehneensä pikkudirikan töitä. Vastasi jonkin alan jostain marginaalista vastuusta.   Toisin sanoen mies oli nostanut suurta palkkaa pienestä vastuusta ja samalla näytteli, esitti ajavansa opettajien etuja, jotka nostivat pientä palkkaa suuresta vastuusta. Oli työskennellyt   OAJ:n pyhistä pyhimmässä, Helsingin konttorissakin, jopa Erkki Kangasniemen alaisuudessa, joka muistetaan suuripalkkaisimpana ammattijärjestöjohtajana aikoinaan.   Kysyin eläkepapalta, mitä mieltä hän on Tehyn lakosta ja ensi viikolla lähestyvästä OAJ:n lakosta. Tehyn puheenjohtaja on kuulemma vaatimuksissaan hullu. Ei niihin kukaan voi suostua. Sanoin, että jatkavat lakkoa ja alkaa sairaat kuolla, niin alkaa lakko purra. Eläkepappa vastasi, että valtakunnan sovittelijan kansliasta ei ole koskaan mitään suurta korotusta saatu. –Eli lakkoilu on siis turhaa? kysyin. Hänen mielestään on. Pitäisi aina päästä sopimukseen. Ja OAJ:n kannattaisi suostu

 Hesarissa oli nekrologi helmikuun 25. päivä ajasta ikuisuuteen siirtyneestä suomalaisesta psykologista ja psykoanalyytikosta Ritva Kajamaasta. Hän teki työtä traumatisoituneiden lasten kanssa. "Kopparyhmässä" oli kyse lasten kanssa toteutetusta ryhmäpsykoterapiasessiosta. Ryhmäsession jälkeen jokainen lapsi sai oman pyykkikorin, limsapullon ja imupillin. Lapset menivät turvapaikkaan, pyykkikoriin, joivat pillillä limsaa ja kuuntelivat Ritvan lukeman sadun. Tarkoitus oli rauhoittua, kokea turvallisuutta, kokea omat rajat, voimakas rauhoittava oraalinen mielihyvä, kuunnella eheyttävä taideterapeuttinen lukutuokio ja lähteä terapian jälkeen ulkomaailmaan rauhoittuneena ja turvallisuuteen tankattuna.    Ihana oivallus. Lapset luonnostaan rakentavat majoja, joissa yhtenä kehityksellisenä elementtinä on turvallisuuden tunteen vahvistaminen, turvallisten rajojen asettaminen. Olen ollut itsekin mukana lasten toiminnallisessa ryhmässä. Siinä etenimme samalla tavalla. Ensin leikittiin

 Isäntä-ja emäntäpuhe on yleistä. Eilen törmäsin vanhempaan naishiihtäjään. Kysyin, onko latu vielä hyvä? Hiihtäjä vastasi, että isäntä sano, että vielä kerran mennään hiihtämään ja sitten kausi paketissa. Annetaan ymmärtää, että isäntä on vähän kahjo, hoopo, hassu, itsepintainen, änkyrä ja omalaatuinen. E mäntä ei olisi tahtonut itse lähteä lainkaan, mutta jos isäntä saa slaakin, unohtaa nitrot.  Emäntä   pakottaa syömään rehuja, juureksia tai liian terveellistä  ruokaa.  Isäntä  ei muuta söisi kuin lenkkimakkaraa. Emäntä katsoo saippuasarjoja. Ridge Forrester on kaikkien emäntien unelmavävy ja pikkuhousun kastelija. Isäntä lukisi taas vain niitä naistenlehtiä, joissa Linda Lampenius soittaa kyykyssä, vähäpukeisena viulua. Isännän mielestä Korisevan Arja on ihanan pirteä. Emäntä  nalkuttaa, kun  isäntä kuorsaa, isäntä pieree, isäntä jättää likaset sukat sohvalle . Lähdetään emännän kanssa vähän ulos, ei paljon ulos. Meidän isäntä  tykkäisi olla vain verkkareissa ja kaivaa kankkua. I

  Suomalaisen peruskoulun toiseksi vaikein ongelma heti   lumen, lumen oikeaoppisen käsittelyn jälkeen on hupputakki, huppari, ruotsiksi en munkjacka. Tämä keskiaikainen luostarilupauksen tehdeiden lihavien ja pulskien luostariveljien vaatemuoti on nykyään joka toisen tytön ja pojan päällä. Ja sitä huppua ei saisi käyttää. Ei ruokalassa. EI VITTU OLLENKAAN, MISSÄÄN, KOSKAAN! Edes esihenkilön edessä ei päätä saa peittää, vaikka jumalan edessä pää kirjaimellisesti piti peittää.      Esihenkilöni kävi tänään kimppuuni huppariasiassa. Etten välitä hupunkäytöstä. Etten puutu hupunkäyttöön. En ymmärtänyt. Laitoin Wilma-viestin varmuuden vuoksi vanhemmille, jossa kielsin hupparin käytön koulussa. Lisäksi huomenna leikkaamme huput kaikilta pois, teemme rovion, poltamme ne kuin punatukkaiset tytöt keskiajalla ja olemme onnellisia.   Hupparin huppu on Lusifeeruksen tekosia.   Sadomasokistinen kuvasto, S/M-kuvamaailma, seksuaaliset ja rivot yhdyntää ja penetraatiota mukailevat koreografiat, n