Luokanopettajan arki

Pääsin eteenpäin. Suhtautumiseni juhannuksiin nytkähti eteenpäin. Pysyin tässä ja nyt, tässä minun on paras-preesenssissä. En haikaillut menneiden aikojen juhannuksiin. En vastoihin, savusaunoihin enkä muuhunkaan. Olin vain ja olin kiitollinen. Hassua, että minä haavoittunut luokanopettaja käytän kristillistä ilmaisua kiitollinen. Sitä tunsin. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa..   

  Lapsuuden juhannukset. Aatto juhlista jaloin. Koko suku isovanhempien mökillä järven rannalla. Savusauna, koivuvasta, lipunnosto kello 18.00, yhteinen ruokailu, paljon hyttysiä. Rakastin lapsuuteni juhannuksia. Ne päättyivät silloin, kun olin 16-vuotias. Jäin pois, kasvoin kuorestani, aloin vihata vanhempieni ja omaa rooliani. Kaikki päättyi rumasti. Vedin autotallin takana itseni umpikänniin, tupakoin, repivä riita isäni kanssa, itsemurhalla uhkailu, nyt mä häivyn lopullisesti, uhittelua, vihainen isä ja minä antamassa hänelle kehotusta ” tule vaan, tule päälle, lyö, kun niin mielesi tekee..”   Siihen se päättyi. Muu suku jatkui entisiä lapsuudeni kaltaisia onnellisia juhannuksia. Minä en. Kaipaan, jäin kaipaamaan niitä. Luetteloin juhannukseni epäonnistuneen juhannusjuhlan jälkeen, jolloin munankuori meni rikki ja aloin kuoriutumiseni ja kohtalostani, tarinastani alkoi tulla enemmän ja enemmän omani, oman näköiseni. Sen hinta oli, sen hinta on aina kova. 1983 Viimeinen onnell

 Kaikkea paskaa sitä kuulee ja lukee. Tällaisia lauseita esimerkiksi, että Jyväskylän satama on uniikki. Mitä uniikkia on vetää limusiideriä jäillä vanhassa rahtilaivassa? Savonlinnan toria elävöitetään uniikilla viinikeitaalla, joka on satamakontti. Todella kekseliästä, uniikkia. Tervetuloa Raahen torille kansainvälisille markkinoille ostamaan parkanolaisen yrittäjän uniikkeja vietnamilaisia printtipaitoja, englantilaisen yrittäjän muka käsintehtyä, tukusta haalittua, suussa sulavaa  uniikkia toffeeta. Tervetuloa Kalvitsan  uniikeille nokkahuiluviikoilla, joita sponsoroi Suomen kuulovammaiset ry.  Tervetuloa risteilemään uniikilla saunalautalla, maksaa uniikistI vain 600 € / kaksi tuntia. Kyytiin mahtuu 15. Ei mahdu 16. saunoja, uniikki kupla poksahtaa ja paska kaatuu.  Tule nyt ja koe maailman isoin savusauna, jossa voit ottaa uniikkeja turvehoitoja tai jopa vielä uniikimpaa saunasindoa. Sindo on tosi uniikkia. Sitä ei harrasta päivittin savusumussa kuin 1,3 miljardia kiinalaista. Un

 Kuukausi takana ilman nikotiinia. Mitä on muuttunut? Öisin minua ei kuseta. En joudu ramppaamaan vessassa. Nikotiini poistuu virtsan mukana, siitä tihentynyt tarve. JEE!   Kaipaan nikotiinia välillä. Pitkä ystävyys ei kivutta pääty.   Loma alkanut mainiosti. Ulkomaanmatka sujui hienosti. Kävimme Tampereella. Muumimuseo ja Tampereen tuomiokirkko tyydyttivät taiteenhimon. Rauhaniemen kansankylpylä ja 11-asteinen pakastekossun raikas Näsijärvi sopi minulle paremmin kuin taskulämmin valkoviini eli  Välimeri typerine turisteineen. Rhodos, ei kiitos. Kypros, ei kiitos. Väimeren alue, ei kiitos! Illallinen italialais-välimerellisessä Pulcinellassa oli ihana. Paluumatkalla vielä Mäntän kuvataideviikoilla käynti. Ihana päänäyttely Qösta-paviljongissa. Sykähdyttävä nykytaiteen näyttely Pekilossa. Vilppulankoski ja muistomerkki Vilppulan urhojen muistolle. Kolhon kylä. Verkkokalvoni ovat kuvilla, muistoill kyllästetyt.    Ja palkankorotukset saatiin läpi! Onnea OAJ! Hyvä opettajat! Nyt olemme oi

 Viime sunnuntaina 22.5 klo 13.00 sujautin elämäni viimeisen nuuskapussin ylähuulen alle. Mintun makuinen, vahva nuuskamälli merkkiä R42 alkoi vaikuttaa viimeistä kertaa neurobiologiaani. Viimeisen kerran keskushermostoni nikotinireseptorit saivat nikotiinia. Viimeisen kerran aivojeni palkitsemiskeskus, joka tuottaa minuun dopamiinia eli mielihyvähormoonia, sai keinotekoista lisädopamiinia. Viimeisen kerran verenkiertoni sai sydämeni sykettä keinotekoisesti nostavaa addrenaliinia juoksuttamaan verta aivoihin, keuhkoihin  ja kaikkialle muualle kehooni. Viimeisen kerran. Haluan luonnollisen aivokemiani takaisin.   Olen ollut nikotiinin kanssa naimisissa 40 vuotta. Rakastuimme, kun olin 13. Rakkaani oli punainen Marlboro. Jätin hänet aika pian. Sitten rakastuin Blendiin. Morsmaikkuja tuli ja meni. Belmont, Barclay menthol, Camel, iki-ihana Chesterfield, uljas Lucky Strike, North State, vihreä persereikä-nortti, Colt. Sitten rakastuin nuuskaan. Ensiksi ihastuin kaunokaiseen nimeltä Tre Ank

  Tilastollinen opetus. Erityisen tuen palaveri. Erityisopettaja kysyy: -Markku, oletko ottanut 6.-luokkalaisen erityisen tuen lapsen lukunopeuden. En ole. Oppilaita on 30. –Markku, tiedätkö, mikä on 6.-luokkalaisen hyvä lukunopeus. Markku: -No, vittu en. En myöskään tiedä oppilaan ruokailunopeutta, kusemistiheyttä, vessassa vietettyjen hetkien keskiarvoa koko lukuvuodelta.. En perkele tiedä. Erityisopettaja:- No, minäpä olen. Tammikuussa kolme sanaa minuutissa. Toukokuussa 34 sanaa. Mikä valtava kehitys? Onko kehitys näkynyt muissa oppiaineissa? Markku:- No, kun en tiedä. Oppilaita on 30. En osaa sanoa. Mitä minun pitäisi osata sanoa. Pidän, tarkastan kokeita. Oppilasmäärä on suuri. En pysty, kykene näillä piisamirotta-Markun keskinkertaisilla luokanopettajan aivoilla arvioimaan oppilaan lukunopeuden kehitystä eri oppiaineissa. Kai se jotenkin näkyy.   Ja tuntuu syylliseltä. Tuntuu, että olen laiska. Tuntuu, etten ole kiinnostunut. Tuntuu, että olen laiminlyönyt. Tämä inkluusio ajaa

 - Mitäs sä täällä koikkelehdit? murrosikäinen lätkäjätkä kysyy minulta lätsä väärin päin päässä. - No, mä tulin kasaamaan teidän pihaan sitä vitun trampoliinia, keski-iän ylittänyt luokanopettaja jumalan tahdosta, ei armosta, vastaa kysymykseen koikkelehtimisesta.   Eräs dialogi toukokuulta 2022. Taustoitusta mielenkiintoiselle keskustelulle; Vappuna istuimme grillitulilla ja vietimme hilpeää vappua. Koolla oli sekalainen seurakunta. Munkkeja, perunasalaattia, kuohujuomia ja kaikkea vappuhilpettä ja kohollaan olevaa vappumieltä. Paikalla oli eräs opettaja, aineopettaja, erityisopettaja, sukupuoleltaan mies, joka kertoi, että he vaimonsa kanssa lähtevät Lappiin hiihtämään, kun lakkoa pukkaa, lakkoa pukkaa. Vuokrasivat mökin ja lähtevät hiihtämään. Isovanhemmat ovat lasten kanssa sillä aikaa. Miehen lapsi kysyi, että tulenko kasaamaan trampoliinin heidän pihaan? Olin viime vuonna auttamassa sen kasaamisessa. Lupasin tulla kasaamaan sen lakkoviikolla eli tällä viikolla. Miesopettaja lupa

 Läheinen sai diagnoosin: Alzheimerin tauti. Aivoissa näkyy otetuissa kuvissa plakkia. Hypotalamukset ovat selkeästi surkastuneet, jotka hallitsevat muistin toimintoja aivoissa. Läheisellä on ollut 40 vuotta diabetes ja siihen jatkuva lääkitys. Ikää on 70 vuotta. Olemme huolissamme. Aivojen plakki on kuin plakkia hampaiden välissä. Sitä ei vain lääketiede vielä onnistu poistamaan yhtä nopeasti kuin hampaiden välin plakkikertymät.    Ostimme tautia käsittelevän kirjan. Tautiin ei ole lääkettä, puhutaan tautia hidastavasta lääkityksestä, josta ollaan epävarmoja, onko niistä merkittävää parannusta tai hidastavatko ne välttämättä ollenkaan. Elämäntavat nousevat kunniaan. Pitäisi elää hyvä elämä. Pitäisi huolehtia säännöllisestä hammashygieniasta, pestä ja langata. Pitäisi syödä monipuolista ravintoa. Ympäristömyrkkyjä pitäisi välttää. Ei antibioottia kanan lihassa. Paljon kasviksia. Sokeria pitäisi välttää. Prosessoituja ruokia. Pitäisi välttää viskeraalirasvan kertymistä sisäelinten ympär

 Ukrainassa on monta ylösnousijaa ja alaslaskeutujaa. Maassa, jonka nimeä en halua mainita, on julkaistu laki, joka kieltää suorittamasta tietoihin pohjautuvaa kriittistä historiallista vertailua siitä, että kumman   maan ihmisten ylösnostattaja ja alaslaskettaja oli julmin tai edes vertaamasta heitä sakon ja vangitsemisen uhalla toisiinsa. Taitaa eräs hallitsija oikeasti katsoa itseänsä tyytyväisenä peiliin ja tokaista peilikuvalleen, että tässä minä pesen ainoastaan Koronan pelossa käsiä ja syytön minä olen siihen, että niin monta ihmistä Ukrainan aroilla ylösnousee ja alaslaskee. Yleinen etu se vain niin vaatii, ei omat kannatusluvut.   Eilen kuulin eräältä koulun keittolassa ruokaa lapsille valmistavalta keittäjältä hänen työehdoistaan. Koulukeittäjä ei saa syödä ilmaiseksi valmistamaansa ruokaa. Kysyin, eikö kokin tai keittäjän tehtävänä ole edes maistaa lapsille tarjottavan ruuan makua, jonka luulisi olevan jopa kaikenlaisen toisille ihmisille ruokaa valmistavan työntekijän velvo

 Olen ollut kriittinen. Kirjoitellut Venäjästä, Ukrainasta, sodasta, kärsimyksistä. Google AdSensen sensori tai digitaalinen tarkkailija iski silmänsä teksteihini. Sain viestin, jossa selkeästi viestittiin, että Ukrainan sodan vuoksi keskeytetään sellaisen sisällön kaupallistaminen, jota käytetään sodan hyväksi, kielletään sodan olemassolo tai suvaitaan se.    Olenkin odotellut sitä. Odotellut, huomatakseni, miten varpaillaan meidän pitäisi tai meidän oletetaan ja odotetaan tilanteeseen suhtautuvan. Siirrynkin käsittelemään turvallisia aiheita: ruokavalioita, kosmetiikkavertailuja, eri valmistajien peräsuolihuuhteluliuosten yhteensopivuuksia tavallisimpien migreenilääkkeiden kanssa ja millainen lompakko sopii parhaiten ihmiselle, jolla kaikki menee ja mitään ei jää ja pitäisi puhdistaa linnunpöntöt, muttei vittu jaksa.   Näin ennen pääsiäistä, suoritin ateistin pääsiäispaaston. Paastoni ei taaskaan ollut vesipaasto, digi-, kaalisoppa- tai muukaan nuukailupaasto, jossa laitetaan suolet