Luokanopettajan arki

 Päästin surun irti. En arvannut, miten kesyttämätön se oli. Pitkään olin pitänyt sitä poissa. Kun kaikki tuntuu hyvältä ja täydelliseltä, surun nurruhammas, raateleva hampaisto lepäilee. Ei se vaani. Ei se odota aikaa. Ei surulla ole vaatimuksia. Ei se halua itsestään tehdä numeroa.  Sitten aloin valuttaa. Availin kraanaa. Yhtäkkiä se tulvahtikin yli äyräiden. Se halusi tulla silmiin, syliin, kehon joka sopukkaan. Vedin sen peitoksi. Antauduin sille kuin rakastajattarelle. Annoin sen hyväillä, helpottaa oloani. Alkoi tuntua hyvältä, että tuntui pahalta.  Mitä minä suren, tavallisen surutoin poika? Lapseni, rakas lihaa ja vertani, on kipeä, selittämättömällä tavalla sairas. Kuumetta, vatsa kipeä. Ollut monta viikkoa. Tähystykseen odotamme pääsyä. Tähystys, vastauksia antava joulun ihme antaa odottaa itseään. Tulisit jo, tähystystonttu, perseeseen työnnettävä putki, kamera, niin lapseni alkaisi saada hoitoa.    Odottavan aika on pitkä. En odota kivaa asiaa, joulu...

 Luen Saara Turusen romaania Rakkauden hirviö. Yksi suurimpia tämän vuosisadan suomenkielisiä romaaneja. Vahva suositus.   Kuitenkin haluan kirjoittaa taas koulusta. Kotikunnassani on säästetty vuosikymmeniä jo seinistä. Kyläkoulut on kaikki nyt lakkautettu. Isot yhtenäiskoulut pullistelevat lapsia. Monissa on päiväkoti, eskari, ala-ja yläaste, vanhainkoti ja krematorio samassa ja sijaitsevat hautausmaan vieressä. Kuulemma suunnitellaan jo synnystyssairaalaa päiväkodin yhteyteen, niin voisi elää samassa rakennuksessa koko elämän. Maksimaalinen seinienlämmittämisessä säästäminen on tosiasia.     Sote-uudistus syö vitusti rahaa. Kuntani koulujen  on täytynyt alkaa säästää seinien lisäksi nyt materiaaleista. Monivuotiset vihkokirjat, vihkoista puuttuvat marginaalit ja kukaan ei saa käsialasta eikä mistään muustakaan selvää. Huippujuttu! Käsityöluokkaan ei saa ostaa lankoja eikä lautoja. Työnantaja kehotti tonkimaan rautakauppojen jätelavoja, sieltä löytyy jäte...

 Tänä vuonna Ukrainan kriisi päättyy.

 Jäljellä on kollegoiden raakkuva korppilauma. Jäljellä on syyllisyys. Sun on pakko jaksaa roikkuu perässä tai ote irtoaa. Jäljellä on vaatimus syödä haarukalla ja veitsellä. Jäljellä on velvollisuus valvoa, että valvottavat käyttäytyvät kuin aikuiset eli mutistisen hiljaa a) kirkossa b) kirjastossa c) ruokasalissa d) käytävillä e) joka kolossa, niemessä, niemen notkossa, saarelmassa..   Huomaan, että minua masentaa, haukotuttaa. Minusta tuntuu, että sana jää kurkkuun. Typerryttävää huomata, miten huonosti voin työpaikallani. Kuin olisi syyllinen kaikkeen. Pelkään tekeväni väärin. 30 vuoden työkokemus ei merkitse enää mitään.    Pitäisi luovuttaa, riisua rohkeasti naamio ja poistua leikistä. Ja tietysti vielä, haistattaa kaikelle, kaikille, fuck off. Tämä jätkä lähtee. Ei osaa enää. Mitä ei osaa? Ei osaa jaksaa enää teeskennellä tylsää leikkiä.

  Kirjoitin viime viikolla, että olen kyllästynyt leikkimään tylsiä leikkejä. Ennen sain harjoittaa luokanopettajan tointani itsenäisesti, omin päin, autonomisesti. Nautin siitä. Olin vuorovaikutustaiteilija, -ammattilainen ja sain käyttää laajalla paletilla luovuuttani, herkkyyttäni ja ivallisuuttani. Nyt on vallalla yhteissuunnittelu, opettajaparina työskentely, joustavat ryhmittelyt ja yhteistyötä pitäisi tehdä. Mutta, minä olen yhden miehen show, one man -show. Moderni aika pakottaa minut luopumaan herkkyydestäni, nerokkuudestani ja lopulta kaikesta siitä, missä olen hyvä ja mikä on vahvuuteni.    Kerran viikossa me suunnittelemme seuraavan viikon opetuksen. Kollegani on tylsimys, virkamies ja komentajakapteeni monotonisella nuotilla, aamen. Hänellä on lompakko täynnä tylsiä tehtäviä, suorituspaketteja, opetusteknisiä raiskauksia, valon ja varjon-sommitelmia, väritystehtäviä ja saatanallinen määrä digitalisia sovelluksia ja jokaiseen erilliset käyttäjätunnukset ja s...

 Opettaja välituntivalvonnassa. Opettaja juttelee toisen opettajan kanssa. Kolme lasta leikkii koivunoksalla, kookkaalla koivunoksalla koulun pihalla. Leikki on hauska. Toisen opettajan nimi on Nuija, toisen Tosinuija. Koulunkäynninavustaja saapuu paikalle heijasteliiveissään. Hän äyskäisee Nuijalle ja Tosinuijalle: - Ettekö te puutu tuohon? Ettekö te yhtään välitä, mitä täällä tapahtuu. Silmienne edessä saatana!    Nuija ja Tosinuija eivät huomaa. Heillä on aikuisten juttu kesken. Avustaja kuulee korvissaan lauseen, jota hän maistelee lopun elämäänsä, nuolee kuin tikkaria. - Puutu itse, aivoton apina! 

 Ai saatana, kun vihloo korvaa. Kysymys, " Markku, miten meillä menee" tai " Markku, miten meillä menee meidän kutosten kanssa" saa korvani särkemään. Ensinnäkin, minulla menee tai ei mene joko hyvin, huonosti tai todella huonosti luokkani kanssa, ei meillä. Meillä, hm.. Joskus mua opastettiin, että ekaluokkalaiset ja kutoset on yhteistä riistaa, omaisuutta.   No, vastasin kysymykseen, että meillä tai minulla tai minun luokalla menee hyvin. Vastaus oli väärä. Puolestani vastattiin, että et sä voi antaa niiden ( hullujen koirien) antaa olla yksin luokassa. Ja syövät siellä karkkia ilman lupaa. Ja ovat puhelimella ilman lupaa, ties missä. Sanoin, etten ole antanut lupaa tietenkään, mitä kuvittelette.     Minua mulkoiltiin. Minua kyräiltiin. Minut haluttiin saada tunnustamaan. Että annan lupia kaikkeen sellaiseen, mihin muut eivät anna. Suurin uhka koulun järjestyssäännöille on Markku.     Miten teillä menee?

 Istun. Leikin lyijykynällä. Kirjoitan ajatuksen päiväkirjaan: en halua leikkiä enää teidän kanssa. Jatkan kirjoitusta: tylsä leikki, leikin tylsyys, tylsyyden leikki, leikkiä tylsyyttä, leikitään tylsää, leikitään tylsyydellä. MARKKU. Hoi, miten kuule tää liikuntavastaavan pesti, kun käydään läpi näitä vastuu juttuja? Oletko vastaava. -EN, vastaan. VIHAAN TYLSYYTTÄ, jatkan ja saan murhavia katseita. VOIN OLLA PIKKULAVASTAVA TÄNÄ VUONNA. HUOLEHDIN PAHVIHYLSYT PAHVINKIERRÄTYKSEEN. SAAKO SIITÄ TVA:TA?    Osa osallistuu kokoukseen teams-välitteisesti. Whats`s uppiin tulee viesti: - En kuule muita kuin reksin tylsää muminaa. Puhukaa lujempaa. No, kukaan muu ei puhu. Ainoastaan reksi puhuu. Vastuualueista. 

 Ai mikä viestiketju. Antakaa minun kertoa loppuun asti. Niin kuin kaikelle hyvälle draamalle, on kaikille kasvatustapahtumille aina löydettävissä alku. Ja tapahtumapaikka. Ja syyllinen eli koululaitoksessa yleensä viaton uhri. Tässä tapauksessa viaton uhri oli myös silmätikku ja syntipukki. Ja paha pitää löytyä. Tässä tapauksessa pahuutta edustavat raivottaret, hullut koirat, amatsonit, jotka ovat valmiita viemään jokaisen asian loppuun asti. Kuolemaan saakka.   Alkusysäys tällä kertaa oli skeittilautailevat pojat. Tapahtumapaikka asvalttipiha. Valvoja huomaa yhden oppilaan skeittaavan väärässä paikassa. Skeittaajia on yhteensä kolme, mutta valvojan pasmat menevät sekaisin ja hän kykenee havaitsemaan vain yhden. Miksi? Yksi änkkää vastaan. Kaksi menevät änkkärin selän taakse. Valvojalla on kuulolaite säädetty liian herkälle, rauhoittava lääkitys liian pienelle. Syntyy reaktio: Nyt riittää. Änkkääjä komennetaan rehtorin puhutteluun. Änkkääjä saatellaan päämajaan. Päämajassa jo...

 Ajoneuvon katsastus. Vikalista oli yhtä pitkä kuin OPS:n taitotasotaulukot. - Oikea jarru. Kiero levy. - Vasen jarru. Kuluneet palat. Vaihda myös oikeat. - Vetoakselin kumisuojus. Puhki kulunut. Vaihda. - Kallistuksen vakaajan pusla, etuOikea. Vaihdettava. - Vasen etupallonivel. Klappia. - Ammatti. Vaihda välittömästi.  Lopputulos. HYLÄTTY.  Korjaa viat kuukauden sisällä tai valitse yksi: VAIHDA AMMATTIA.

 Nikotiinikorvaushoitoni kulmakivi on aamu-uinti lähijärvessä. Oikea ajoitus on tärkeä. Jos rannalle saapuu ennen 6.20, saa uida rauhassa joutumatta yhdentekevään keskusteluun tai aamutervehdyksiin tuttujen, puolituttujen tai tuntemattomien kanssa. Tänään tulin tyhjälle rannalle 6.22. Rauhassa sain kahlata veteen, tehdä sukelluksen ja ottaa vetoliikkeet. Dopamiinit ja endorfiinit riehaantuivat aivoissani. Kun käännyin lähteäkseni kohti rantaa ja kauhoessani vielä vettä kasvoilleni pari kertaa voimakkaasti näin hiuksilta silmilleni tippuvan veden läpi toisen ihmisen, joka oli tulossa aamu-uinnille. No ni. Aamu pilalla. Kohtasimme vesirajassa. Mumisin harmissani tervehdyksen ja kerroin, että olen herännyt. Tuntematon ihminen sanoi, että tänään on kylmempi aamu kuin eilen. Niin, sanoin ja poistuin.   Oikea ajoitus on tärkeä. 

  Voitko alkaa uudelleen laulaa Topi Sorsakoski Agentsin säestämänä? Tämän kysymyksen esitän itselleni, puolisolleni, perheelleni ja ammattilaisena luokanopettajana itselleni toistuvasti. Minulle kun rauhaa ja pysyvyyttä kiintymyksen ja rakkauden käsittelyyn ei ole suotu ja tiedän kamppailuni päättyvän vasta silloin, kun uurnaani lasketaan. Vasta silloin olen saava rauhan.    Niin (huokaus). Kun on lapsuudessa yksinäisyyteen hylätty ja annettu emotionaaliselle kehitykselle minimit, tunne-elämän vammaisuus pakottaa esittämään kysymyksen uudelleen alkamisesta uudelleen ja uudelleen, päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen. Niin (huokaus). Alkoholisteilla, kaikilla päihteiden väärinkäyttäjillä on sama kysymys esitettävänä uurnanlaskuun asti.   Sitten tämä viheliäinen ammattini, luokanopettajuus. Joka ainoa elokuu kysyn, voinko alkaa tai jaksanko alkaa uudelleen? Tähän asti vastaus on ollut, että jaksan, jaksetaan, painetaan. Uudistan sopimukseni itseni, saatanani kan...

 Ruotsalainen auto olla pitää. Volvo. Suomalaisten duunareiden Ruotsissa valmistama, Neliskantti-Volvo. Kesällä alkoi öljyä kuluttaa, valuttaa. Moottori sotkeentui. Iski ahdistus. Aluksi kylän mies arvioi, että selkeästi huohotusongelma. No, mitäs se sitten tarkoittaa? Sitä, että moottori alkaa olla kaputt, förbi, entinen. Koneremontti! Sylinterien hoonaus isommaksi. Kiertokankeen kiinni isompi mäntä. Ja paljonko maksaa? Halvempi vaihtaa moottori uuteen. Paljonko se maksaa? Ei kannata. Volvo liian vanha, liikaa ajettu. Paaliin koko paska. Teräskuutioksi. Saat romutusrahan. Mutta, ota ensin puristuspaineet sylintereistä, sanoi kylän mies. - Vähän niin kuin senkka nenästä? kysyin. No, joo. Sillä selviää, paaliin vai ei.    Auto oli kaksi viikkoa korjaamolla. Ehdin valmistautua jo eri vaihtoehtoihin. Selvittelin, voinko vetää puukkosahalla oman auton katalysaattorin irti ja myydä sen. Myynkö paskan osina? Talvirenkaat vanteineen, kesärenkaat erikseen. Missä niitä muita osia ...

 Taas paahdetaan. Työpaikkani kulttuuri noudattaa tämänkin vuoden seuraavaa uraa: Helvetisti monimutkaisia järjestelmiä, osittain päällekkäisiä, ja vain yksi, järjestelmien laatija tietää, miten ne toimivat tai miten niiden pitäisi toimia. Muiden rooli on esittää tyhmiä kysymyksiä, tarkentavia ja selventäviä kysymyksiä tai varmistelevia kysymyksiä. Tämän yhden tietäjän monotoniset tiedotukset täyttävät oppilaitoksen joka sopen. Hän tiedottaa, selventää, tarkentaa ja vastailee.     Minullakin on roolini. Teen kuten käsketään. Kiltti poika tse tse, hae se, tuo se, vie tämä, nouda tuo, suunnitellaanpa yhdessä. Kuin tahdoton apina seuraan. Minulle on tehty lobotomia ja vasektomia ja kuohinta.   Yksi luo järjestelmät ja sitten muiden pitäisi paahtaa mukana. Perskarvani, kulmakarvani ovat ilmiliekissä. I `m on Fire. Ja taas meillä on hyvä bössis.    Kaipaan rauhallisuutta olemiseen. Kaipaan keskusteluja luokan kanssa, yhteisesti jaettua todellisuutta ilman j...

 Reino Helismaa on kirjoittanut Toivo Kärjen sävelmään Lauluni aiheet sanoituksen. Laulu alkaa sanoilla:  Mä mistä laulun aiheet saan, niin moni tiedustaa, kun kuljen laulun tietä huoletonta. On helppo käydä vastaamaan, kun kiertää maailmaa ja elänyt on vuotta kyllin monta. Mietin lauluni aiheita tähänkin päivään. Lauluni sai aiheen YS-kokouksesta, josta sain aiheen laulaa kaikista vuoden tulevista tapahtumista, joista yksikään ei läikähtänyt rinnassani. Lauluni sai aiheen peruslaskutoimistusten kertausaukeamasta ja vihkotyöskentelyn opettamisesta. Itse asiassa opetin vihkotyöskentelyhygieniaa, jossa voitin jopa SS-kirjurin tarkkuuden mennen tullen. Lauluni sai aiheen soiden synnystä. Luennoin kuin jokin saatanan hydrologi tai limnologi tai geologi jääkaudesta, maanpinnan kohoamisesta, sulamisvesistä, turpeennoston typeryydestä, mustasta humus-vedestä, soiden ojituksesta ja metaanista, joka haisee pierulle.    Minä haisen pierulle. Minulla on luokanopettajan pieru-ur...

Luulemme tekevämme oikeita asioita. Oikeat asiat, luulemme niiden olevan vanhasuomalaisia. Oikeisiin asioihin kuuluvat: - Talvivastojen tekeminen ja ripustaminen autotallin orrelle. Yksi vasta pakastimeen. Saa jouluna tuorehen. - Satokausikalenterin mukainen sadonkorjuurytmi. Nyt on aika mustikoiden, mansikoiden, vatukoiden. Sienet nouki taltehen, kanttarellit purkkihin, herkkutatit muhennoksiin. Kun on hirvikärpänen metsässä, on puolukka punainen, suppilovahvero runsahinen, hirven lihat roikkumaan, peuran lihat pakastimeen. - Koulu alkaa elokuussa. Jälkeen kahden viikon, pidä vanhempainilta, laita olut käymään saunan nurkkaan, tilaa aika hierojalle, jäsen korjaajalle, hammasraudan oikojalle.    Koulussa valtaosa asioista on näitä luulemme tekevämme oikeita asioita. Kirjoita kesälomasta. Kirjoita kirje ulkomaille. Haastatattele naapuria. Soita vanhalle sukulaiselle.     Olen mestari luulottelemaan oikeita asioita. Miten paatunutta, tylsää ja ummehtunutta. Onneks...

 Sunnuntaiaamu. Nukutti huonosti. Niskani, hartiat ovat jumissa. Ollut jo pitkään. Yli puoli vuotta, yli vuoden, koko aikusiuuden. Jumi säteilee päähän särkynä. Heräilen yöllä. Kääntyilen tiheästi, kun puutuu, särkee, on huono olo. Halvaantunut olo.    Jaoimme kollegan kanssa oppilaita ryhmiin. Jakoperusteena käytimme suurta ihmistuntemustamme. Dualistinen jakomme noudatti perustetta napakka ja lapamato. Napakan työpariksi lapamato, lapamadon napakka. Ideaalioppilas on tietysti napakka, näpäkkä, tyrnävä, aikaansaapa ja osaava ja pätevä. Ideaaliin kuuluu myös perseennuoleminen ja sokea opettajan ihailu ja silmien alla hymyily ja hyvätapaisuus.   Olen halvaantunut. Edessäni hämäräinen tie, joka ei vie tuntemattoman tupahan. Minun tieni vie tylsämielisyyden kuusijuhlaan. Kuusijuhlaan, jossa minulle on varattu penkinkantajan rooli. Ja tietysti sormi suun edessä- hyssyttelijän, elämän jarrumiehen rooli. Korot nousevat, vitutus kasvaa, eläkeikä karkaa, kohta virtsakin ja e...

 Unessa yöllä rehtori ilmestyi minulle. Seurasi käsityön tuntejani. Motkotti, valitti. Nosti maasta pienen palan vappuserpentiiniä ja ihmetteli, miten voi olla serpentiiniä vielä lattialla ja nyt on jo joulu? Ensimmäinen viikko takana. Koko ajan kysyn itseltäni, milloin ja missä ja ketkä tulevat ja tehdäänkö vuosisuunnitelma tänään ja milloin jaetaan ryhmät ja millä perusteilla? Ja minulta kysytään taukoamatta, millä mielellä oppilaani ovat. Suutun ja vastaan, että mistä vitusta minä tiedän, millä mielellä he ovat. Ihminen voi hymyillä ja olla ahdistunut, olla surullinen ja nauraa, olla masentunut ja peittää sen maanisuudella ja toisin päin. Että mistä vitusta minä voin tietää, millä mielellä oppilaat ovat tulleet kouluun? Entä Markku, mielellä sinä olet? Mitä vittua minun mieleni liittyy töiden aloitukseen ja työssä suoriutumiseen? Kuin olisin mielisairaalan pitkäaikaisasukki ja mieltäni syynätään päivittäin.    Niin se vain tuli taas, syys ja suunnaton syyllisyys.

 Kohta kolme kuukautta takana turhauttavaa nikotiinittomuutta! Otan kylmiä kylpyjä. Elämästäni puuttuu säihke, kimallus, glitteri ja kaikki se, joka tekee arjesta aavistuksen juhlavampaa. Otan kylmiä kylpyjä. Huijaan mielihyväjärjestelmää. Huomenna, huomenna aion retkahtaa yhden tai kahden hekumallisen mällipussin verran. Olen sen niin ansainnut. Huomenna ei kylmää kylpyä. Huomenna vanha kunnon mielihyväjärjestelmäni saa kauan odottamaansa nikotiinia sen parhaassa muodossa, nuuskapussissa! Sitten taas pidän taukoa, vietän pitkää lakkoa. Ymmärrän, miten helposti voisin nikotiinin korvata jeesus-ja jumalatuotteilla, mutta kun olen niin uskomattoman epäuskovaa sorttia koko paskakasa. Minulle riittäisi nikotiini, rikkaruohona tunnettu tuholaisaine parhaiten.    Sibelius oli seitsemän vuotta polttamatta sikareita ennen kuin palasi rakkaan harrastuksensa pariin. Minulle, vaatimattomalle kunnan virkamiehelle, riittää kolme kuukautta. 

 Loiri eli meidän kaikkien puolesta huikean elämänsä, uransa, avioliittonsa, jotta me muut voisimme elää turvallisen, joutilaan, ihanan tylsän elämän ilman viinin huumaa, houretta, päihtymyksen tunnetta ja kaikkea ns. suurta ja yleisesti himoittua. Kiitos Vesa-Matti Loiri. Minua koskettaa Veskun poismeno.    Loiri opettaa suomalaisille opettajille jätkämäisen käytösmallin luvattua hyväksyntää. Jätkämäinen energia kuuluu myös kouluihin ja sopii kouluihin. Jätkämäinen Loiri-energia ei vaadi vastavoimaa, nipottavaa käsialahygieniaa ja samankaltaistavaa muottia. Se voidaan hyväksyä. Sille voidaan antaa arvo. Jätkämäinen energia ei ole räkänokkien pojankoltiaisten yksinoikeus. Loirimainen energia kuuluu myös tytöille, se on siltappaa sukupuolirooleista vapaata.   Kiitos Vesku! Suomalainen koululaitos vaalii muistoasi ja nostaa sinua sopivasti esimerkiksi tavasta toimia omannäköisesti ja pelleilen. Loirimaisuus tuo ilon tupaan tullessaan ja viepi huolet pois mennessään. Vo...