Koulunkäyntiavustaja raivosi. Antoi tulla epäammatillisesti. Päästeli ulos, purki paineita, huusi itsestään ulos uupumista, väsymystä, pahaa oloa. Muutama poika luokaltani sai niskaansa raivottaren tulimyrskyn. Kuuntelin, katselin ja ymmärsin, että avustaja oli löytänyt pahalle ololle inhimillisen väylän. En moralisoi. Niin se minullakin helposti menee. Toki pojat olivat ansainneet kasvatuskeskustelun. Olivat puhuneet rumia kolmannelle, jota eivät halunneet mukaan. Ovat toistuvasti tehneet niin. Minusta on hyvä, että kaikki koulun aikuiset kasvattavat oppilaita. En jaksa puuttua kaikkeen. Jos puuttuisin kaikkeen, olisin parantolakunnossa nopeasti. Erityisopettaja otti asian todella vakavasti, josta olen kiitollinen. Hän puhutteli raivottaren maan rakoon raivoamia poikia oikein perusteellisesti. Myöhemmin hän sanoi päättävällä tomeruudella, että poikien asia pitää viedä Kiva-tiimille. Siihenkin sanoin, että hyvä jos tiimi jaksaa käsitellä asiaa. Minusta on hyvä, että kaikki ai
Opettajan työ 2000-luvulla