Luokanopettajan arki

 Paasto loppui. Sinnittelyni nikotiinin himon kanssa jatkuu. Päätin tammikuun pidättäytyä kokonaan nikotiinista. Nuuskariippuvuuteni on todella paha. Yritän olla myös käyttämättä korvaustuotteita, joita olen välillä käyttänyt. Zonnic on tullut tutuksi. Zonnicin pussinuuskan Suomessa myytävissä korvikkeissa on nikotiinia joko 2 mg tai 4 mg nuuskapussia kohti. Suomeen Haaparannasta ja Ruotsin laivoilta trokatut mustan pörssin nuuskat ovat yleensä tautisen vahvaa Odens-pussinuuskaa, jossa yhden nuuskatyynyn sisältämä nikotiiniannos on 22 mg. Odens on tajunnan räjäyttävä kokemus. Mutta ilman olen ollut jo toista viikkoa. Eilen istuin jo autoon ja lähdin ajamaan mustaan pörssiin. Pysäköin. Nousin autosta. Pakotin itseni takaisin autoon. Lähdin liikkeelle. Vielä olin tekemässä U-käännöstä ja nyt haen purkin. En tehnyt. En kokenut oloani voittajaksi. Ajattelin, että pitkän paaston jälkeen olisin ansainnut palkintoni, nuuskapurkin. Nikotinistin kujanjuoksu. Ja tammikuu ei ole edes puolivälissä

Paino 86,3 kg. Hitaana jatkuu pudotus. FMD-dieetti päättymäisillään. Aamupalaksi tänään paahdettu, pieni pala ruisleipää, jonka päällä kevyesti rasvaa ja avokadon siivuja. Lisäksi kirsikkatomaatteja ja pari appelsiinin siivua. Ja kruununa 20 g tummaa raakasuklaata. Lounaaksi saan höyrytettyjen, paahdettujen kasvisten lisäksi proteiinin lähdettä, kanaa. Taivaallista. Huominen päivä on vielä palauttelua, sitten olen omillani eli yksin viidakossa, jossa kasvaa oluttölkkejä, sipsejä, kyljyksiä ja  napostelijan taivaan muita metabolisia ihanuuksia.   Eilen tuntui jo hyvältä. Tein pienen juoksulenkin. Voi, kun saisin kiinni terveellisestä ruokavaliosta. Ai, että, kun voisinkin jatkaa tällä tavalla. Oma palkitsemisjärjestelmä ikävä kyllä perustuu erääseen tärkeään elementtiin. Olut, toinen ja kolmas olut.    Päätän blogini paastoseurannan tähän. Tammikuun lopussa on seurantajakso. Silloin kerron, olenko retkahtanut ja jatkan napostelua kuten ennen vanhaan vai olenko skarppi ja timmi, kuten Mu

Paino 86,8 kg. Pudotusta eilisestä vain 300 g. Pöhötys poistunut. MFD-paaston viides ja viimeinen päivä. Tänään aamupalaksi kuusi pähkinää ja puoliteelusikallista hunajaa, tuoppi vettä, jonka joukkoon puristettu sitruunaa. Kahvi mustana kookosöljyn kanssa. Lounas mukaan töihin. Haudutettuja kasviksia 250 g. Välipalaksi jotain tahnaa 30 g. Yöllä lihas- ja päänsärkyä.    Huomenna alkaa paastosta vähitellen palautuminen kohti toivottavasti uutta normaalia. Höyrytettyjän kasvisten viereen lautaselle lätkästään kalaa ja valkoista lihaa, kanaa. Uusi normaali ilman napostelua, liikaa hiilihydraattia. Proteiinin määrän kasvattaminen ja kasvisten lisääminen pitää myös laittaa toteen.    Naposteluun tottuneet käteni viuhuvat ilmassa ja kauhovat tyhjää. Miten selätän vanhat tottumukset, jotka istuvat syvässä. Napostelun lisäksi harrastuksiini on kuulunut yösyöminen. Juustosämpylä yöllä. Kulaus maitoa suoraan purkista, kun kukaan ei näe. Suloisen rikollista. Viides paastopäivä. En koe olevani voit

 Paino 87,1 kg. Painonlasku rauhoittunut. Olo hankala, ristiriitainen. Sisäelimiä kutittaa. En pääse raapimaan maksaa, munuaisia ja haimaa. Hengitys haisee pahalle. Yöllä palelin ja lihaksia särki. Töihin mukaan oma eväsastia juuressosekeittoa ja välipalarasia, viisi hasselpähkinää pähkinätahnassa ja teelusikallinen hunajaa.    Kuuntelen kollegoiden typerää sössötystä koronakäytänteistä. Infantiili, imbesilli kasvatus-ja opetustyön jargon täyttää kaikki viestintäkanavat. Tukehdun. Eheys. Malttikerho. Esimerkkiruokailu. Läsnäolo. Väsyttää tämä hölötys. Neljäs paastopäivä.

Paino 87,7 kg. Kilo lähtee päivässä. Uskomatonta. Niin paljon pöhötystä. Nälkä. Paaston aikana on tullut selväksi, että olen napostelija, napsija. Olen jatkuvasti napsimassa. Kävelen keittiöön, nostan käteni tarttuakseni naposteltavaan. Yksi suolakeksi. Tai puolikas keksi. Käsi livahtaisi mielellään muropaketin sisään, myslipussiin. Pieni pala juustoa olisi kiva leikata. Vain pieni kulaus kylmää valkoviiniä. Yksi konvehti. Tai puolikas. Paastoajalle se ei käy. Ennen paastoa napsin jatkuvasti. Huijasin itseäni. Koko ajan vähän. Ja sitten tukeva aamiainen, lounas, illallinen ja iltapala. Saanko naposteluni pidettyä kurissa paaston jälkeen? Tavoite se ainakin ehkä olisi. Olen niin hermostunut, hermoloppu ihminen, että jatkuvaan kävelyyn sopii hyvin jatkuva napostelu. Työmaallakin. Välitunnilla vain yksi suolakeksi on äkkiä kuusi keksiä päivän aikana.   Palelen. Vatsaani vääntää. Pään sisällä kutina. Kehoni ihmettelee. Sisäelimet puhdistuvat. Viskeraalirasva saa kyytiä. Elämän ilo huutia.

Paino 88,7 kg. Kilo lähti päivässä. Olen viulun kieli. Ärtynyt, saan raivon puuskia. Kuuloyliherkkyys vaivaa. Poikani äänenmurros ja uhmakas käytös riistää minulta hermojeni hallinnan. ( -Kuka vittu, kuka vitun, saatanan läski on syönyt mun suklaavanukkaan, vittu?) En jaksa kuunnella yhtään, kun se kulkee ympäriinsä ja hokee, miksi pitää olla talvi, miksi ylihuomenna on maanantai ja koulu alkaa? Kokeile paastoa perkele, niin tiedät, että aivan sama mikä keli on kun kuorit porkkanoita ja juot sitruunavettä, puhdistavaa sitruunavettä, joka puhdistaa kuulemma munuaiset, munuaisaltaat, sapen ja ajatukset.    Paastoni nimi on FMD dieetti. Se on paastoa jäljittelevä dieetti. Kesto viisi päivää. Toisena päivänä olet hermoromahduksen partaalla. Vien yöksi teräaseet kellariin, koska kolmas päivä on kuulemma vaikein. FMD eroaa tavallisesta paastosta siten, että tässä saa syödä. Tässä syödään vähän kaloreita sisältävää ruokaa ja huijataan elimistöä. Ruuanpolttouuni sytytetään ja klapia työnnetään

 Aloitin paaston. Alkupunnitus 89,7 kg. Säikähdin. Olen urheillut lomalla kuin eläin. Silti turpoan kuin tynnyri. Kuin kuiva puuvene keväällä imee itseensä vettä vesillelaskun jälkeen, olen turvottanut itseni konjakilla, portviinillä, oluella, punaviinillä, sianlihalla, konvehdeilla, kuivalla valkoviinillä, likööreillä, snapseilla, pakasteraikkaalla, taskulämpimällä ja eritoten pikkupitsoilla ja lihapiirakoilla. Oloni on hirveä. Olen turvonnut puuvene. Loman aikana olen retkiluistellut pitkiä matkoja järven jäällä. Olen  hiihtänyt. Juossut. Kävellyt. Mutta se ei auta. Se ei auta, kun rasvan palamisen laskukaava menee aina jotenkin näin. Kun olet syönyt pitsan, saat sen kulutettua vyötäröltäsi: - 5 tunnin hölkällä - 4 tunnin hiihdolla - 3 tunnin uinnilla - 8 tunnin kävelyllä - 3 tunnin kuntopiirillä - 2 tunnin opetussuunnitelman tulkinnalla - 1 tunnin erityisen tuen papereiden kirjoittamisella Pitsan kanssa menee usein pari olutta ja sitten irtokarkit ja sipsit ja lasi viiniä.  Taas tot

 Kiire. Tulisi jo kesä. Olisi jo kevät. Turku-Helsinki junayhteys olisi saatava alle tuntiin, niin ehtisi paremmin, jonnekin. Mihin ehtisi? Ateneumiin ostamaan jääkaappimagneetteja, kultakaudesta kertovia magneetteja.    Kiire ehtiä opettaa, opiskella, arvioida kaikki OPS:n vuosiluokkaistetut oppimissisältötavoitteet. Vuosiluokkaistettu-maailman rumin sana. Nurkkaan ahdistettu ja vuosiluokkaistettu kuuluvat samaan sanaluokkaperheeseen, "Ahdasmieliset ja alistavat sanat". Samaan perheeseen kuuluvat myös sanat tukistaminen, matkapahoinvointi, tuloksenteko, kolmiportainen, kalaportaat, repeämä, aivopieru, yhteiset pelisäännöt, infrapunasauna, hoidetut pihat, lumenkaatopaikka, sydän-javerisuonitauti, tuloutus, turvetuottajien korvaukset menetetystä elinkeinosta ja apatia.   Kohta kiire alkaa. Pitää, pitääkö ehtiä käymään läpi kaikki vuosiluokkaistetut asiat. Entä, jos en kerkiä? Tulee kiiru! Olemme nyt jo jäljessä! Nyt pitää kiiruhtaa. Ei meillä ole aikaa. Aikaa ei ollut elokuuss

 Niin siinä kävi. Hiihtokauden aloitin sitten eilen. Suksen pohjat olivat harmaat ja kuivat. En vienyt suksia laitettaviksi liikkeeseen. Itse voi laittaa, jos osaa. Tai viitsii. Jokin parafiinipurkin pohja löytyi. Se varmasti riittäisi kahdelle sukselle. Minulla on zero-sukset, ei skinit. En ole koskaan saanut zeroa toimimaan oikein. Olen muuttanut sen tavalliseksi purkkivoidesukseksi. Vanha silitysrauta. Sikli löytyi. Ja nailonharja. Ja liuos, jolla puhdistaa pohjat. Periaatteessa kaikki oli helppoa. Paitsi, etten saanut tasaista jälkeä. Siksi kai saatana on liikkeet. Mutta, kun se maksaa ja jos itse osaa. Osaa ja osaa. Voi ottaa selvää!   Illalla ladulle. Ei luista suksi ja pito paska. Muut suihkivat ohi luistellen ja tasatyöntäen. Vituttaa. Oma elämä aukeaa eteeni ladulle. Minulla on ollut kaikki sekundaa. Aivan kaikki. Alennuskorista ostettua paskaa. Lapsesta lähtien. Olen punaisten aletarrojen mies. Kirpparilaarien Oiva Lohtander. En ymmärrä laadusta mitään. Tai ymmärrän minä laad

 Vuodenvaihde alkoi taas armottomalla pöhötyksellä. Uusivuosi tuli vastaanotettua perinteisin menoin: ystäväperheen luona kyläily, paljon olutta, kuohuviiniä ja konjakkia. Tässä sitä taas istutaan ja tammikuu on tipaton, toivottovasti ei iloton.    Kyläilyn aikana myös ulkoiltiin, lenkkeiltiin ja keskusteltiin. Keskusteluissa esiin nousivat kaksi teemaa, jotka yhdistivät minua ja keskustelijana toiminutta pitkäaikaista ystävääni: kokemus omasta elämästä palvelijana ja tietynlaisena vankina. Palvelijana toimiminen tarkoittaa eräänlaista jatkuvaa saatavilla ja palvelijana olon tunnetta omalle perheelleen. On oloja, että on vapaasta tahdosta alistanut itsensä jatkuvaan saatavilla olemisen ja läsnäolon rooliin. Sitä kautta syntyy olo, että suorittaa elämää elinkautisvankina. Omien tarpeiden alistaminen puolisolle ja perheen lasten tarpeille tuottaa sidotun olon, jonka perustunne on itselleen ja omalle elämälle vieraaksi jäämisen tunne ja kysymys, milloin se päättyy ja onko valoa tunnelin p