Sain kuulla viime viikolla kahden tutun luokanopettajan loppuunpalamisesta. Tarinat olivat erilaiset. Miesluokanopettaja 1. koki syyslukukauden lopulla uskomatonta voimantunnetta. Vaimo peilasi hänelle, että oletpa sinä erinomaisen hyvällä tuulella. Ennen joulua tuli noutaja, romahdus, ymmärrys, että maanisuus oli tarttunut takinliepeestä ja sitten ryminällä alas rinteeseen----> uupumus, pitkä sairasloma. Miesluokanopettaja 2. poti joululomalla tympeää puistatusta, unihäiriöitä, lepo jäi torsoksi. Loman jälkeen viikko koulua ja nyt sairaslomalla ainakin hiihtolomaan, ehkä pidempään. Syynä täydellinen tympääntyminen korona-aikaan, kolmiportaiseen tukeen ja koulun uudisrakennushankkeeseen. Työuraa takana 30 vuotta. Mittari tuli vain täyteen. Tuli tunne, ettei jaksa enää taistella, ei jaksa pukeutua ja tsempata itseään enää jaksamaan arjen penseyttä. Tuttua minullekin. Unihäiriöt. Aamulla hoitamaan arjen askareita. Työroolin sovittaminen, päälleliimaaminen ja sitten sorvin ääreen
Opettajan työ 2000-luvulla