Luokanopettajan arki

Työviikko takana. Olen väärässä ammatissa. Tai sitten kaikki muut tuntemani opettajat ovat väärässä ja minä oikeassa. Tai sitten tapani tehdä opettajan työtä poikkeaa muiden tavasta. Tai sitten en ole tavannut hengen heimolaista. Tai sitten hengen heimolaista kaltaiselleni ei vain ole. Miksi kyseenalaistan professiotani?     Minulle vakuutettiin opiskellessani opettajaksi, että opettajan työtä voi tehdä monella eri tavalla. Nyt tiedän, ettei voi. Minulle vakuutettiin, että opettaa voi omalla persoonalla. Nyt tiedän senkin, ettei voi. Että omia vahvuuksia kannattaa käyttää. Ei kannata. Minulle vihjailtiin ja vihjaillaan jatkuvasti, että tapani toimia opettajana on väärä. Harjoittelukoulussa minulle sanottiin, että olin liian svengaava opettaja. Käytin liian svengaavaa kieltä.   Minua opastettiin, että kantelesta ei ”rämpäytetä” sointuja. Sointuja soitetaan. Nykyisessä työpaikassani minulle vihjaillaan, että opetuksestani puuttuu struktuuri. Että se leviää joka suuntaan samalla tavall

Olen flunssassa. Ylähengitysteiden infektio sen nimi kaiketi on lääketieteen kielellä. Nenä vuotaa. Silmiä kirvelee. On vaikea hengittää. Kuume ei nouse. Olen työkykyinen.   Aamulla luin lehtiä ja yskin, kun kutitti ylähengitysteitä. Mietin 14-vuotiaana aloitetun tupakoinnin yhteyttä flunssaani? Olen lopettanut tupakoinnin toki vuosikymmeniä jo sitten. Kuitenkin mietin, vieläkö keuhkoputken pinnan limaa keuhkoista pois kuljettavat värekarvat makaavat paksun tervan peitossa? Yläasteen liikunnanopettaja kertoi, että keuhkoon kertyy pienen kahvikupin verran tervaa, jos polttaa askin päivässä.   Yskin ja luin lehteä. Aloin miettimään, miltä yskimiseni kuulosti. Säikähdin. Muistin, että isäni yskintä kuulosti aivan samalta. Yskä oli kakovaa. Samalla muistin, miltä ukkini aivastaminen ja naurun hekottelu oli kuulostanut. Ukki aivasti koko lyhyen kehonsa varrelta. Aivahdukseen sekoittui voimakas kehollinen huojunta ja alkukarjahdus. Ukin naurun hekotus oli nopeaa ja frekfenssiltään tiheä

Huomenna jatkuvat työt. Loma on lusittu. Vatsasta sen huomaa. Valmistautuminen on alkanut. Vatsaa ei kierrä, mutta jotain siellä on. Ajatukset sohivat sinne tänne, yrittävät valmistautua aamuun. On yritys ajatella, että pitäisi suunnitella jotakin. Välttely vie voiton. Kaoottinen pää tarrautuu ajatukseen, ettei ensimmäistä päivää voi suunnitella. Sinne on vaan mentävä. On avattava reippaasti ovi ja toivotettava hyvää uutta vuotta. On annettava oppilaille mahdollisuus kertoa, mitä ovat lomalla tehneet. On oltava avoin kaikelle. Silleen se menee. Toivoisin löytäväni sisältäni vänrikki Koskelan, joka sanoisi:- Tähtäin hiihtolomaan, siitä se parhaiten selkii.  Hiihtolomaan on 7 viikkoa, 35 päivää, 168 oppituntia.  Liikunnassa hiihtoa ja luistelua. Musiikissa alkaa nokkahuilun soitto. 22 arviointikeskustelua odottaa tammikuussa. Montako kertaa kaivan avaimia housujen taskuista, avaan ja suljen luokan ovia, hyssyttelen sormi suun edessä, pyydän huomiota, huomautan huonosta käytöksestä kuten

Tapasin kaupassa vanhan oppilaan isän. Isä oli poikansa parasta ajatteleva hyvä isä. Poika oli harrastanut jääkiekkoa tosi mielessä. Nyt lukion kynnyksellä poika oli päättänyt jättää kilparyhmän ja jatkaa harrasteryhmässä pelaamista, joka ei olisi liian totista. Isä kertoi pojan jatko-opintosuunnitelmista. Isä kertoi seurustelusuhteista ja kertoi, ettei tyttöjä ole vielä käynyt kylässä. Kaupungilla ei vielä luuhaa viikonloppuisin. Kotona viihtyy vielä. Pidimme sitä hyvänä asiana. Isä kertoi pojan ujoudesta. Isä ehti kertoa pojan ryhmädynaamisista rooleista isoissa ja pienissä porukoissa. Poika ei viihdy huomion keskipisteenä. Tykkää olla syrjempänä ja tarkkailla tilanteita. Kaikki tuli nopeana ryöppynä. Jäin miettimään.    Isänä on helppo tehdä pojasta omien toiveiden heijastuma. On luonnollista toivoa, että omasta pojastata tulisi kaunis, rikas ja menestynyt. On helppo suunnitella lapsen harrastukset ja elämä omien  suunnitelmien mukaan. Isänä jopa toivoo pojallensa tietynlaisia ry

Kuusi kannettiin eilen ulos. Plantagenin geeniviljelty ja tasapaksu, kaunis ja persoonaton kuusi oli kuivempi kuin opas oppilaan itsearvioinnin toteuttamisesta uuden opetussuunnitelman hengessä. Koristeiden riisumisen jälkeen olin riisunut myös jokaisen havunneulasen. Alastomat oksat ja könkelö kuusen runko heilahti parvekkeelta lumihankeen. Sitä neulasten määrää! Kuin aggressiiviset syöpäsolut ne olivat valloittaneet yhtäkkiä talomme jokaisen sopen. Juhannuksena tulisin imuroimaan viimeisiä muistoja joulusta 2017. Muutama neulanen saattaisi edustaa joulua 2016. Joulun 2015 kuusen neulasten päätyminen pölypussiin olisi jo aika harvinaista, mutta mahdollista.     Ihmisen persoonallisuus on yhtä pirstaleinen kuin kuivan kuusiraakin neulaset. Runko edustaa kulttuuria, oksa sukua, perhettä tai pienempää yhteisöä ja neulanen yksilöä. Neulasen on mukava tönöttää oksassa, jos oksa on terve ja meininki hyvä. Oksan on hyvä heilua rungossa, jos runko huolehtii ravinnosta, vedestä ja tarjoilee

  Oppilaitosten oppilaiden kehittyvät aivot tarvitsevat happea. Ilman happea heidän aivonsa jäävät tyhmiksi, tieto ei tartu, synapsit eivät synnytä mielekkäitä oppiainerajat ylittäviä oppiainekokonaisuuksia. Luokkatiloissa pitää ilman vaihtua. Siksi oppilaiden on päästävä välitunnille. Välitunnit edustavat epävirallista koulua, jossa tykätään, vihataan, pussataan, lyödään ja verkostoidutaan. Siellä luodaan ranking, ketkä kuuluvat suosittuihin meihin ja halveksuttaviin niihin. Koulun on luotava mahdollisimman monitulkintaiset   välituntisäännöt. On määriteltävä, millä tavalla lunta saa käsitellä ja muovata, kun heittäminen on ehdottomasti kielletty, paitsi tarkkuusheitto sille osoitetulle seinälle.   Lisäksi on haettava oppia ohjeiden vaikeaselkoisuudesta esimerkiksi Auschwitz- Birkenaun keskitysleiriltä, missä mm. vesihanan yläpuolelle on kirjoitettu isoilla kirjaimilla, että veden juominen on kielletty. Kova jano, vesihana, kieltotaulu, järkeily, riskinotto välittämättä rankaisusta, j

Kävin katsomassa uuden Tuntemattoman sotilaan. Hahmoarsenaali Linnan teoksessa on armottoman laaja ja haastaa lajissaan jopa Hugon Kurjat.  Tuntemattoman hahmot voidaan karkeasti jakaa alusta lähtien valmiiksi  ja sodan edetessä hitaasti itsekseen tuleviksi ja kypsyviksi henkilöhahmoiksi. Rokka, Koskela, Lammio, Hietanen, Lahtinen ja Rahikainen ovat alusta asti valmiita ja täydellisiä omassa kokemus-ja elämyshorisontissaan.  Rokka saapuu kovaäänisenä ja huumorintajuisena räyhääjänä täydennysmieheksi konekiväärikomppaniaan ja haavoituttuaan lähtee samana iloisena kiroilijana Lyytin luo laskemaan lasten lukumäärää, jos se vaikka olisi lisääntynyt. Rokan yli-inhimilliset sotilastaidot ja rohkeus nostavat hänet tavallisen kuolevaisen yläpuolelle.   Koskela on läpi kirjan alaistensa arvostama joukkueenjohtaja, jossa ei ole herraa muuta kuin taistelutilanteissa, kun pitää ottaa vastuu joukkueesta ja johtaa sotilastoimi mahdollisimman pienillä miehistömenetyksillä. Hän on näkymätön isähahm

Pukin parran takaa katselin suomalaisten  perheiden jouluja jouluaattona. Jouluaaton ydin on perinteen siirto. Lapset manipuloidaan kuuntelemaan hämärän hyssyä, kulkusten kilinää ja salaperäisiä rasahduksia nurkissa. Ennen aattoa on parvekkeelle ja takapihoille tehty tontun jälkiä ja kiikutettu puurokattilaa autotallin nurkalle, että yön hämärissä kyrpäinen 1800-luvun metsätonttu tai modernimpi Korvatunturin tarkkailijatonttu olisi tyytyväinen. Näin siirretään agraaria ja animistista perinnettä diginatiiveille.    Lapset odottavat pukkia malttamattomina ikkunan takana. Pukki könyää keppi kädessä ilman lahjoja odottavien lasten silmien eteen ilmestyäkseen lahjasäkki olalla kohta oven taakse. Pukin pitää pyrkiä sisälle vihaiselle koputukselle, jolla luodaan pukista myytti  Korvatunturin autoritäärisenä pääjohtajana, jonka edessä ovet avautuvat sepposen selällään ja sopii hänen korkeutensa astua niin mahtipontisiin saleihin alle kristallikruunujen välkkeen  kuin mataliin, täiden ja lut

Joulu nostaa pintaan kaukaisia muistoja, muistoja lapsuudesta. Lapsuuden muistot satuttavat, repivät rikki ja värjäävät aikuisuuden joulut samoilla harmaan ja epäonnistumisen sävyillä kuin lapsuudessa. Lapsuudessa joutui kaiken ottamaan vastaan ja hyväksymään kohtalonsa, joka oli tuomio. Alkoholi ei ollut ongelma. Se loisti poissaolollaan. Joulun tunnelma oli vain  reväisty perseestä. Se, että olen jo yli 20 vuotta viettänyt joulua omillani, ei saa muistoja katoamaan. Joulu on perseestä reväisty juhla. Tuomion nimi oli perhe, joka ei halunnut olla eikä koskaan onnistunut olemaan perhe.    Jos Tommy Hellstenin virtahepo-myytti on olemassa, löytyi se myös meidänkin joulusta. Äiti määritti tunnelman. Hän ei ollut tyytyväinen. Hän ei halunnut olla siinä joulussa, johon hänet oli omien lapsuudensa perseestä revittyjen joulujen joukosta tempaistu. Isä toimitti huvittavaa hovimestarin, lakeijan, siivoojan, tiskarin roolia  ja tulkitsi äitini mielen liikkeitä ja tuntemuksia kuin Ateenan p

Hännystelijöitä on aina ollut ja tulee aina olemaan. Heikko johtaja tarvitsee itsensä ympärille turvaverkon, jolle hän hajauttaa vastuun päästäkseen kantamasta täyttä vastuuta itse. Hännystelijä haistaa heikkouden ja janoaa vastuun sirpaleita. Hännystelijä käy haaskalla, imeskelee luut, kalvaa rustot ja jänteet. Johtaja on syönyt tietysti parhaimmat fileet itse aikaisemmin. Hännystelijöiden turvaverkko kokee olevansa lähempänä johtajaansa kuin tavalliset työläismehiläiset. Asema imartelee ja sumentaa todellisuudentajun.       Hitlerillä, Stalinilla ja kaikilla moraalisesti hämärän rajamailla toimineilla ja nykyäänkin toimivilla paskiaisilla oli ja on hännystelijöiden joukko sotkemassa totuuden kirkasta valoa. Monesti sikajohtajalla on jokin kadehdittava ominaisuus, jota hännystelijät kunnioittavat. Hän hallitsee jonkin osaamisalan keskimääräistä paremmin. Hän voi olla pidempi kuin muut tai kovaäänisempi kuin muut. Hän saattaa puhua päinvastoin kuin tavalliset normit. Hän saattaa arvos