Luokanopettajan arki

Näin unta. Se oli painajainen. Makasin pyöreän telan päällä ja minut hilattiin korkean messuhallin katon rajaan. Minun piti selällään sen telan päällä maaten kiinnittää hallin kattoon isoja katosta maahan asti riippuvia harsokankaita. Minua pelotti. Pelkään korkeita paikkoja. Ne lamaannuttavat toimintakykyni täydellisesti. Kun pääsin alas, sanoin itseni irti, nostin kytkintä ja lähdin hallista. Tein itsenäisen päätöksen. Näin kun pitkä mies asettui telan päälle makaamaan ja hänestä tuli korvaajani.      Uni oli helpottava. Luokanopettajan työssä kokemani  raastava paine aiheuttaa unia, jossa irtisanoudutaan, lähdetään nostelemaan ja sanotaan suoraan, miltä asiat näyttävät ja tuntuvat.  Entäpä jos arjessa sanoisin suoraan, mitä työstäni ajattelen ja vain häipyisin? Pitäisi uskaltaa olla oman elämänsä sankari muuallakin kuin vain unissaan.  Asuntolainat ja muut elämän realiteetit hallitsevat ihmisten kohtaloita sen verran paljon, että on helppoa antaa elämän ja ajan kulua. Työssäolon

Communication breakdown. Niin voi käydä luokan kanssa. Minulla on urani aikana ollut monta luokkaa. Aikaisempien luokkien kanssa on syntynyt mielestäni hyvä vuorovaikutus. Olen kuunnellut oppilaitani ja he minua. Nykyistä luokkaani kuuntelen, mutten ymmärrä. Sama pätee toisin päin; he yrittävät kuunnella minua, mutta eivät ymmärrä. Kyse ei ole siitä, ettenkö yrittäisi laskeutua lapsen tasolle. Se on minulle helppoa. Yksilötasolla ei ongelmia ole. Käsittämätöntä. Kun puhun heille, minusta tuntuu, että tuijotan uppiniskaisia beagleja, jotka jöröttävät ja lyövät jalat maahan ja jarruttavat kaikin voimin minua, korkeasti yliopistokoulutettua taluttajaa.     Tilanne on raivostuttava ja naurettava.  Emme ymmärrä toisiamme. On kohtaanto-ongelma. Myös vanhempien kohtaaminen on ymmärtämätöntä. En jaksa ymmärtää heitä. Kun he kertovat minulle käsittämättömistä pölyhiukkasen kokoisista huolistaan, minun tekisi mieli huutaa, ettei tuo ole ongelmaa nähnytkään. Tehkää näin, kun minä sanon! Tieten

Tipaton tammikuu ei sovi luokanopettajalle. Hermosto vaatii palautuakseen alkoholia, mitä sitä kaunistelemaan. Alkoholi kietoo rasittuneet hermosäikeet pumpuliin. Alkoholi on kevyttä pakkaslunta koiran jätöksien päälle. Hermostuttava meteli rasittaa kuuloaistin kautta aivoja. Näköaisti kuormittuu levottomasta liikkeestä. Oppilaat tökkivät ja vetävät hihasta. Oppilaat ovat äänekkäitä huutomerkkejä. Ne olisi pystyttävä ottamaan vastaan rauhallisesti, mieli tyynenä. Ilman alkoholin nollausta hermosto ei viikonloppuna palaudu. Alkoholi on kiitos, palkinto ja kannustin tehdystä työstä. Palkinto-olutta odottaa. Siinä on valtava lataus. En puhu juopottelusta, ryyppyputkesta, örvellyksestä. Oluella, viinilasilla, viskinaukulla päästetään viikosta irti, suljetaan ja jätetään paska taakse. Alkoholi tyhjentää mielen paskahuusin. Maanantaina ei huuskaan mentäessä menneen viikon vuori raavi takapuolta.   Vietän tipatonta tammikuuta. Yritän rentoutua pitkän matkan hiihdolla. Luistelen ja laskette

Sanoista vittu kaikkein himotuin on. Niin kai voisi sanoa. Kuultu on myös, kuinka vitusta on tullut välimerkki. Miten sitä kuulee joka väliin sanottavan. Nuoriso käyttää vittua arkena ja sunnuntaina, koulussa, töissä, hautajaisissa. Ei niin pyhää toimitusta ole, ei niin pyhää paikka lie, jossa ei vittua voi kajauttaa. Mitä nuoriso edellä, sitä radio- ja tv-juontajat perässä. Mitä näitä kiroiluohjelmia nyt on, niitä aamulypsyjä, joissa nimenomaan idea on puhua, mitä sylki suuhun työntää. Kiroilu on vain osa verevää kielenkäyttöä, hersyvää puhetapaa. Onhan se niin, että kyllä sitä vittua voi käyttää vaikka mihin käyttötarkoitukseen. Äkkipäätään tulee  mieleen muutama suomalaisen kaanonin perustukipilari, jota pitäisi ryydittää vitulla. - Kuullos pyhä vala, vittu kallis Suomenmaa. - Maa kunnasten ja vittu laaksojen, mi on tuo kaunoinen. - Ei paha vittu ole kenkään ihminen, vaan toinen vittu on vaan heikompi toista. - Alussa oli vittu suo, kuokka ja Jussi. - Oi maamme Suomi, vit

Oppilasta pitäisi vastuuttaa. Vastuun pitäisi olla lapsen näköinen, kokoinen ja mielinen. Vastuu ymmärretään demokratiakasvatuksen yhdeksi kulmakiveksi. Vastuu sitoo oppilaan vallitsevaan järjestelmään. Vastuu antaa yksilölle kokemuksen vaikuttamisesta. Vastuulla halutaan viestiä, että sanoilla on tarkoitus, suunta ja sinua kuunnellaan. Tulet kuulluksi. Voit vaikuttaa. Haluathan vaikuttaa? Sanoilla voit muuttaa maailmaa ja maailman.    Menneellä viikolla opettajat istuivat taas miettimään yhteisiä pelisääntöjä. Myös vastuuasiat puhututtivat. Keskustelimme, millaisia vastuita opettajat antavat oppilailleen. Vastuun voi ymmärtää vapauden kautta. Vastuu vapauttaa. Arbeit macht frei. -              Annan oppilaan tai järjestäjien joskus pyyhkiä liitutaulun. -     Hyvin matikan laskuja laskenut oppilas voi palkinnoksi päästä viemään paperiroskat paperinkeräysastiaan. Silloin saa kulkea vapaasti pihan poikki. -             Kun on pyyhkinyt kaikki ruokasalin pöydät paskasta, voi sa

Viikko voidaan jakaa viikon aloitukseen, viikon pitämiseen ja viikon lopetukseen. Olen erikoistunut viikon lopetukseen. Tein siitä OKL:ssa pitkän sivuaineen. Siitä on jo parikymmentä vuotta aikaa, kun suoritin sivuaineen. Saaduilla opeilla olen pyöräyttänyt liki 15 vuotta viikon lopetuksia. Jos lukuvuoteen mahtuu 37 viikon lopetusta, olen lopettanut jo ainakin 555 viikkoa suomalaisessa peruskoulussa. Tiedän siitä siis aika paljon. Olisin voinut tehdä pitkän tai lyhyen sivuaineen kyläkoulujen lopetuksista, maaseudun tappamisesta, taloudellisista säästökohteista suomalaisessa koulumaailmassa, inkluusion edistämisestä, mutta viikon lopetus vei selkeästi voiton.    Viikon lopetus oli mainio sivuaine. Teoreettinen viitekehys oli holistinen ja koko sivuaineen ajan piti kirjoittaa oppimispäiväkirjaa. Sivuaineharjoittelun suoritin Ala-Kulpan kyläkoululla. Idyllinen koulu järven rannalla. Mustikkamaat heti koulun vieressä ja latu lähti koulun nurkalta. Meille opetettiin, että viikko pitää lo

Mitä lapset haluavat? Nyt puhun omista lapsistani, en oppilaista. Vaikka heille tarjoaisi kaiken väliltä taivaan maan, he eivät ole tyytyväisiä. Heillä on oma näkemys ja tahto. He eivät välttämättä piittaa omasta mielestäni loistavista suunnitelmista tuon taivaallista.    Myönnän, että minussa on suuri vika. Suunnittelen liikaa heille kaikkea kivaa. Haluan, että lapsillani on mahdollisuus lasketteluun. Siispä ostan heille kausikortit kaupunkimme laskettelukeskukseen. Haluan, että heillä on kausikortit kaupunkiin juuri avattuun sisähuvipuistoon. Haluan, että heillä on harrastus. Haluan, että he saavat harrastaa mitä he haluavat. Haluan, että poikamme oppivat pesäpallon salat. Haluan, että he oppivat yksinkertaiset painiheitot. Haluan, että he oppivat jalkapallon perusharhautukset. Haluan, että heistä tulee kestäviä hiihtäjiä. Haluan tarjota heille luontoelämyksiä. Haluan, että he jaksavat kantaa oman rinkkansa Karhunkierroksella.  Haluan, että he oppivat selviytyvät luonnossa. Haluan

Työviikko takana. Olen väärässä ammatissa. Tai sitten kaikki muut tuntemani opettajat ovat väärässä ja minä oikeassa. Tai sitten tapani tehdä opettajan työtä poikkeaa muiden tavasta. Tai sitten en ole tavannut hengen heimolaista. Tai sitten hengen heimolaista kaltaiselleni ei vain ole. Miksi kyseenalaistan professiotani?     Minulle vakuutettiin opiskellessani opettajaksi, että opettajan työtä voi tehdä monella eri tavalla. Nyt tiedän, ettei voi. Minulle vakuutettiin, että opettaa voi omalla persoonalla. Nyt tiedän senkin, ettei voi. Että omia vahvuuksia kannattaa käyttää. Ei kannata. Minulle vihjailtiin ja vihjaillaan jatkuvasti, että tapani toimia opettajana on väärä. Harjoittelukoulussa minulle sanottiin, että olin liian svengaava opettaja. Käytin liian svengaavaa kieltä.   Minua opastettiin, että kantelesta ei ”rämpäytetä” sointuja. Sointuja soitetaan. Nykyisessä työpaikassani minulle vihjaillaan, että opetuksestani puuttuu struktuuri. Että se leviää joka suuntaan samalla tavall

Olen flunssassa. Ylähengitysteiden infektio sen nimi kaiketi on lääketieteen kielellä. Nenä vuotaa. Silmiä kirvelee. On vaikea hengittää. Kuume ei nouse. Olen työkykyinen.   Aamulla luin lehtiä ja yskin, kun kutitti ylähengitysteitä. Mietin 14-vuotiaana aloitetun tupakoinnin yhteyttä flunssaani? Olen lopettanut tupakoinnin toki vuosikymmeniä jo sitten. Kuitenkin mietin, vieläkö keuhkoputken pinnan limaa keuhkoista pois kuljettavat värekarvat makaavat paksun tervan peitossa? Yläasteen liikunnanopettaja kertoi, että keuhkoon kertyy pienen kahvikupin verran tervaa, jos polttaa askin päivässä.   Yskin ja luin lehteä. Aloin miettimään, miltä yskimiseni kuulosti. Säikähdin. Muistin, että isäni yskintä kuulosti aivan samalta. Yskä oli kakovaa. Samalla muistin, miltä ukkini aivastaminen ja naurun hekottelu oli kuulostanut. Ukki aivasti koko lyhyen kehonsa varrelta. Aivahdukseen sekoittui voimakas kehollinen huojunta ja alkukarjahdus. Ukin naurun hekotus oli nopeaa ja frekfenssiltään tiheä

Huomenna jatkuvat työt. Loma on lusittu. Vatsasta sen huomaa. Valmistautuminen on alkanut. Vatsaa ei kierrä, mutta jotain siellä on. Ajatukset sohivat sinne tänne, yrittävät valmistautua aamuun. On yritys ajatella, että pitäisi suunnitella jotakin. Välttely vie voiton. Kaoottinen pää tarrautuu ajatukseen, ettei ensimmäistä päivää voi suunnitella. Sinne on vaan mentävä. On avattava reippaasti ovi ja toivotettava hyvää uutta vuotta. On annettava oppilaille mahdollisuus kertoa, mitä ovat lomalla tehneet. On oltava avoin kaikelle. Silleen se menee. Toivoisin löytäväni sisältäni vänrikki Koskelan, joka sanoisi:- Tähtäin hiihtolomaan, siitä se parhaiten selkii.  Hiihtolomaan on 7 viikkoa, 35 päivää, 168 oppituntia.  Liikunnassa hiihtoa ja luistelua. Musiikissa alkaa nokkahuilun soitto. 22 arviointikeskustelua odottaa tammikuussa. Montako kertaa kaivan avaimia housujen taskuista, avaan ja suljen luokan ovia, hyssyttelen sormi suun edessä, pyydän huomiota, huomautan huonosta käytöksestä kuten