Siivosimme varaston. Jätesäkeittäin pois heitettävää tavaraa. Kontteihin lasten pieneksi jääneitä vaatteita. Parhaat erotettiin kirpputorilla myytäväksi kelpaavaksi. Varaston siivous laajeni asuinhuoneistoon. Kaapit revittiin auki. Kaikenlaista tuli vastaan. Myös omat päiväkirjat menneiltä vuosilta, jotka laitoin vaimoni nimeämään muistojen laatikkoon. Muistojen laatikko on kaunis nimi. Se on kuin uuden kauppakeskuksen tai kodin kivijalan betoniin teräslieriöön valettu muistomausoleumi. Muistojeni laatikossa on vanhoja päiväkirjojani, joissa kirjoitan näkemistäni unista, unelmista ja haaveistani. Ne ovat myös täynnä yksinäisyyden purkua, minuuden rakentamista, itsereflektiota ja naisen kaipuuta. Vuoropuhelua itseni kanssa omasta kehityksestäni. Muistojeni laatikossa on valokuvia ja lehtileikkeitä. Siellä on myös isoisäni vanhoja päiväkirjoja, vanhoja mummolasta saatuja kirjeitä, armeija-aikainen kirjeenvaihtoni. Olen iloinen, että muistojeni laatikossa on paljon materiaalia.
Opettajan työ 2000-luvulla