Luokanopettajan arki

Flunssa kausi. Sijainen luokassa. Olen kotona. Lepään. Ennen lepoa soitan töihin. Olen kipeä. En tule. Joo, laitan sijaiselle jotain ohjeita. Esimies on lempeä ja sanoo, että jotain pientä ohjeistusta päivästä tai päivistä.    Alan kirjoittaa sähköpostia sijaiselle. Ensimmäinen tunti. Olemme sivulla 23. Tarkista läksy työkirjasta sivulta 34. Ole tarkka, että on väritetty mustavalkoiset linnut. Menkää sitten seuraavaan kappaleeseen. Lukekaa se ja käykää opetuskeskustelu. Alleviivatkaa. Tehkää vihkoon tiivistelmä. Anna läksyksi sivu 35. Esittele itsesi. Tee se leikkisästi. Voit käyttää sitä tai tätä tai sitäsuntätä esittelyleikkiä. Osaatko laulaa? Hyvä, et vai?   Toinen tunti. Tarkistakaa laskut sivulta 54. Opeta allekkain jakolasku. Tehkää seuraava aukeama ja hiirisivut ja vaarisivut ja hupisivut. Anna läksyksi mökki 16. Katso, että ulos mennessä jokaisella on pipo, heijastin, paukkuliivit, hanskat ja kaikki käyvät vessassa ja pesevät kätensä. Ennen ulosmenoa muistuta huomisesta

Aikuisuus kävi kylässä eilen. Ihan yllättäen. Avasin sille oven, soin sen tupaani tulla. Sillä oli asiaa. Kuuntelin, rauhoituin ja mielistyin sen puhetta kuunnellessani. Kun olen kohdannut aikuisuuden, onko nyt aika kuolla? Ei. Päinvastoin. On aika aloittaa vapaa elämä.    Aikuisuus kertoi minulle, miten ahdistavaa oli työskennellä avoimissa konttoreissa, jossa kaikilla oli hauskaa. Aikuisuus oli vieraillut mainostoimistossa, jossa työntekijät olivat palkittu Garda-järven lomamatkalla. Siellä kaikki olivat esitelleet tatuointeja. Oli pukeuduttu sillä tavalla, kuin mainostoimistoissa pukeudutaan, originaalisuus ja tatuoinnit esiin tuoden. Erilaisia hattuja, egosentrisiä ajatuksia, selfie-tikut ja perseet heiluivat, oli synnytetty ja vaalittu voimakasta me-henkeä. Oli käyty Serie A:n peliä katsomassa. Yhdessä ja kaikki. Oli käyty katsomassa Veronesen maalauksia. Yhdessä ja kaikki. Oli otettu samanlaiset tatuoinnit, sellaset pienet ja huomaamattomat. Aikuisuus kertoi, minä kuuntelin.

Ainiin ja Mutkutoi on muuttanut kouluumme. Tulivat Japanista. Ainiin on hellyttävä ihminen. Hän on huumorintajuinen. Hän on paljastanut sivulause-ihmiseksi. Itseasiassa hän on parhaimmillaan ja hauskimmillaan kaikessa epävirallisessa, koulunpidon kannalta täysin turhissa asioissa. Ainiin tulo työpaikallemme on synnyttänyt ihanan ai niin-kulttuurin. Heti kättelyssä huomasimme, että kun Ainiin sai tai kun hän otti jonkin yhteisen työtehtävän hoitaakseen, hän seuraavassa hetkessä oli jo sen unohtanut. Kun häneltä sitten kysyttiin, mites sen ja sen projektin kanssa menee, hän vastasi iloisesti hymyillen, että ”Ai niin”. Otimme hänestä oppia ja mallia. Aina kun työnjohto antaa meille jonkin työn kannaltamme epäolennaisen tehtävän, niin kontrollikierroksella hieromme iloisen tuskaisena ohimoitamme ja sanomme naurua hytkyen ”Ai niin”. Meillä on niin hauskaa. Voitte arvata, ettemme ota enää paineita, kun työnantaja kysyy, että oletteko jo ehtinyt täyttää sen ja sen kyselyn ja vastanneet si

Kirjoitan blogia, jotta pystyn päästämään irti itseäni vaivaavista työasioista. Kirjoitan siis täysin itsekkäistä pyyteistä käsin. Blogin kirjoittaminen on kuin puhaltaisi saippuakuplia. Saippuakuplat tulevat sisältäni, eivät tiskiaineliuoksesta. Kuplien ajatukset ovat käsittelemätöntä mielen saastaa, jotka saippuakuplana saavat muodon. Katselen saippuakuplaa ja ymmärrän itseäni hetken. Kun se poksahtaa, olen päästänyt irti ja koen katharsiksen, puhdistautumisen, mielen tyyntymisen. Seuraava päivä, seuraava viikko laittaa mieleni uudelleen kuohuntaan ja kuplintaan ja taas puhallan, annan muodon ja päästän irti. Näin se menee. Tärkeä on antaa paskalle muoto ja päästää irti. Ei siinä mitään tietenkään voita, kun seuraavana päivänä uusi paskakupla jo työntyy esiin.   Opettajia kuunnellessa irti päästämisen ajatus on monella keskeinen osa omaa työnohjausta. Jokaisella opettajalla tulisi olla itselle luonteva keino päästää irti. Näin vaikuttaisi myös olevan. Käsityöt, liikunta ja taide

Marraskuun mustuus imee elämänvoimat. Kolme viikkoa koulunpitoa takana syysloman jälkeen. Kaamos, kellojen siirto ja kaiken tappava tasaisuus ja harmaus luhistuttaa ja suistaa ojaan. Olen yrittänyt tasapainottaa epätasapainoa nukkumalla päiväunia ja yrittämällä tehdä noin tunnin mittaisia kävelylenkkejä päivittäin. Kostea usva leijailee jäähtyvän järven yllä. Närhi rääkäisee ja lentää tien yli. Nuori mies on pysähtynyt hiekkatiellä pyöränsä viereen juomaan olutta. Ohitan hänet. Pelkään, että se lähtee perään ja puukottaa minut tai lyö kirveellä. Ruumiini löytyy vasta keväällä. Kaikki on harmaata, sinisen harmaata, tumman harmaata, mustan harmaata. Autojen valot poraavat maisemaan jäisiä reikiä. Pissapojan nesteet haisevat alkoholilta. Luulen näkeväni joulutontun metsässä, mutta se onkin hirven metsästäjä. Mustavalkoinen metsästyskoira toteuttaa veren viettiä, libidonsa himoa ja ajaa kieli pitkällä takaa hirven jälkeä. Minä kävelen ja yritän löytää hengityksen rytmin. Yritän löytää h

Halloweenin kunniaksi olisi ollut OAJ:lla mielenilmauksen paikka. OAJ olisi voinut haastaa opettajat pukeutumaan ylikoulutetuiksi, alipalkatuiksi viran haltijoiksi.   Meikkihaasteena olisi ollut uupumus, väsymys eli luomuna olisi selvinnyt ilman ihoa vahingoittavia kasvomeikkejä. Minä ainakin pukeuduin näin. Olenkin kyyninen ilonpilaaja. En ollut taaskaan noita, en vampyyri. Some oli viime viikolla pullollaan kuvia halloween-opettajista. Kieltämättä olen iloinen opettajakunnan puolesta, että meidän joukosta löytyy asiaan panostavia.   Opettajien palkkaukseen pitäisi ottaa viikonlopun yöunet rikkova alitajuntalisä. Monien opettajien viikonlopun unet pilaavat alitajunnan piinallinen halu ratkoa oppilaiden oppimiseen tai kotielämään liittyviä ongelmia. Työ tulee uniin, vaikka moni asia ratkeaa yön aikana. Oikeat sanat, oikeat toimintatavat löytyvät. Parhaat ideat syntyvät valveunessa. Hyvä niin, mutta töissä ollaan ja tiukasti.  

Tapasin vanhaa koulukaveriani yli 30 vuoden tauon jälkeen. Solmin yhteyksiä menneisyyteeni ja se, jos jokin tekee ihmiselle hyvää. Hän oli hankkinut ammatin, jossa työ, harrastus ja intohimo kohtaavat. Olin hankkinut itselleni ammatin, jossa pakkotyö, ahdistus ja näännyttävät velvollisuudet kohtaavat. Olin vastuullisesti katkera. Hyväksyin uravalintani, jonka olin lukion ja armeijan jälkeen ajopuuna tehnyt. Olin saanut näköalapaikan kasvatuksen murroksen seuraamiseen: Miten lapsuuteen aikaisemmin kuulunut hiljainen, nöyrä kuuliaisuus oli muuttunut pubertaaliseksi päänaukomiskarnevalismiksi. Luokkatoverini oli saanut näköalapaikan suomalaiseen korkeakulttuuriin. Todellakin hänellä oli mahdollisuus seurata kansakunnan piippuhyllyltä, ketkä olivat kansallisen kulttuurielämämme valovoimaisimpia hahmoja. Olin vastuullisesti katkera eli en väännellyt naamaa, enkä aukonut päätäni pubertaalisesti, joka sekin minulta onnistuu, aina. Oli ihana nähdä koulukaveria huolimatta ahdistavasta luokka

Alice in Chains, Seattle-Keski-Suomi, lokakuu ja ihmisyys kuin kostea viemäri. Seattlessa viemärivedestä löytyy merkkejä ankarasta opiaattien käytöstä, Keski-Suomessa amfetamiinin ja kannabiksen. Jämsässä yli 10 % yläasteikäisistä on kokeillut huumeita. Jyväskylässä huumeet ovat katukuvassa voimakkaasti läsnä. 12-13-vuotiaat tytöt myyvät itseään saadakseen huumeita. Puistoissa ja kaduilla näkee turkiskauluksisiin toppatakkeihin pukeutuneita aikuisia miehiä, joiden ympärillä pyörii lapsia. Ala-asteikäiset diilaavat kovia huumeita. Keskisuomalaisessa kerrottiin syyksi, että nuoret tai lapset eivät koe elämää merkityksellisenä. Elämän tarkoitus on hukassa. Sitä ei ole.    En tiedä, onko syy liian korkean elintason? Onko syy siinä, että sivistysvaltiota ei enää ole? Tytöille ja pojille tai ylipäänsä teini-ikäisille ei riitä ilmeisesti enää ihastuminen, ensirakkaus, tuskalliset erot ja niistä selviytyminen. Eivätkö aikuiset enää pidä kiinni lapsistaan? Mitä muuta aikuisella ihmisellä v

Opetusalalla kirsikat kakun päältä poimivat ideahörhöt, ne ”rohkeat” omille teille lähteneet ideanikkarit. He yleensä luovat jonkin umpihölmön, arkea ”helpottavan”, ”toimivan” käytänteen, jolla oppimistulokset paranevat 40 %. Kylkeen ympätään tieteellinen tutkimus, jolla vakuutetaan hölmö luokanopettaja tarttumaan typerään ideaan. Hyvä esimerkki on ”Aivovoimaa” kirjan innoittamat aivojen aktivointiharjoitteet, joita maaninen ja riehakas sportti-luennoitsija ylistää ja laittaa opettajakunnan jollakin maailmanlopun YS-ajalla tekemään esimerkkiharjoitteita. Siinä sitä sitten laitetaan lyijykynää lattialle ja hypitään 20 kertaa lyijykynän yli ja sivuttain sama. Luennoitsija laskuttaa tottakai kunnon hinnan ja myy kirjan kaupan päälle ja häipyy rikospaikalta Skoda Octavialla ja opettajakunnan YS-aika jatkuu ja seuraavaksi käsitellään pikkujouluja ja joulujuhlia ja mitkä yhteislaulut lauletaan ja saako puhua Jeesuksesta tänä jouluna vai ei?   Sanonpahan vaan, että paska voidaan kääriä e

Luin kirjan Yrjö Kallisesta. Kiitos Perttu Häkkisen toukokuisen teeman saman nimisessä ohjelmassaan, tulin tutustuneeksi Kalliseen, Pekka Ervastiin ja teosofiaan. Löysin itsestäni teosofin. Nytkö ryntään noutamaan jäsenkirjaa? Olenko hurahtanut? En ja kyllä.     Teosofia syntyi 1800-luvun lopulla. Aika oli kypsä teosofialle. Lyhyesti kiteytettynä teosofia pyrkii yhdistämään ihmiskunnan kaiken tähän päivään asti oivaltamat ajatukset. Teosofia pyrkii yhdistämään idän ja lännen uskonnot, filosofiat ja kaikki muut opilliset ja opeista vapaat ainekset. Pasifismi ja veljesrakkaus sekä panteistinen elämän kunnioitus kuuluivat alusta asti teosofiaan. Kunnianhimoista, eikö totta? Lisäksi siihen sekoittui ylimaallisia aineksia johtuen kenties juuri siitä, että 1800- ja 1900-luvun taitteessa syntyi voimakas kiinnostus ihmisen alitajunnan tai tiedostamattoman tutkimiseen, jossa etenkin Sigmund Freud ja C.G. Jung kunnostautuivat. Myös paranormaalit ilmiöt ja muut rajan takaiset asiat kiinnosti