Luokanopettajan arki

”Kouluun pitäisi saada enemmän oppimisen iloa”, otsikoi Timo Jantunen Hesarissa 26.2.2018. Joo joo. Niin pitäisi. Mutta samaan hengenvetoon parahdan: -           Terveskeskuksiin on saatava hymyä, empatiaa   ja palvelemisen iloa. -           Poliisikoulutuksessa on satsattava enemmän ihmissuhdetaitoihin ja palveluun   iloisena. -           Palomiesten moikkaustaitoihin on satsattava jatkossa enemmän ja ilon osoittamiseen. -           Suntioiden tapaan antaa ohjeita maahanmuuttajaruumiin maahan laskijoille on saatava lisäkoulutusta ilon kautta. -           KELASSA pitäisi saada tuntea onnellisuutta ja palvelemisen iloa. -           Laivaterminaalissa pitäisi kokea enemmän lähestyvän laivamatkan iloa. -           Koodaajan koodaamaan mainokseen ja muuhun graafiseen esitykseen pitäisi saada enemmän iloa. -           Hoivakodissa pitäisi kokea enemmän iloa lähestyvästä kuolemasta. -           Varusmieskouluttaja voi opettaa iloisena poteron kaivamista. -           Sä

Minulle on tehty lobotomia. En ole enää mitään mieltä mistään. Tai olen samaa mieltä kaikesta. Koko ajan. Minut on salvattu. Olen ruuna, kuhilas, eunukki, kyökkipiika. Olen myös ilmiantaja. Ilmiannan oppilaitani heidän vanhemmilleen. Luon raportteja. Lähetän raportteja. Olen muuttunut Markku-opeksi. Minua puhutellaan kolmannessa persoonassa Markku-opena. Entisestä flirttailevasta yöelämän katuhaukasta on tullut likinäköinen Markku-ope. Markku-opena on nasta olla. Käyn koulutuksissa, joiden sisällöt ovat lobotoidulle sopivia. Saan koulutusta oikeasta kynäotteesta. Minulle esitelmöidään erilaisista istumajärjestyksistä. Lueskelen kirjoja, joissa puhutaan oppimis-ja käytösongelmista. Se on ammattikirjallisuutta. Olen kahlannut satoja sivuja kaihisilla lobotomiasilmilläni kummallisia kirjoitelmia ja määritelmiä. Miksi? Ymmärtääkseni inkluusiota ja integraatiota paremmin. Ennen lobotomiaa vielä huusin, että olen luokanopettaja, en erityisopettaja. Esitelmissä minulle lausutaan ajatuksia e

Opettajissa on paljon paskantajia, paskan alas valuttajia, paskan toiselle siirtäjiä. Paska siirretään aina siihen pisteeseen, että löytyy sen kantaja. –Tulepa katsomaan, minkälaisen Wilma-viestin lähetin luokkasi oppilaan vanhemmille, joka oppitunnillani, hyvin ja pitkään suunnittelemallani, koko viikonlopun suunnittelemallani oppitunnilla, kehtasi kontata luokassa ja puhui vieläpä rumia. Hm, ja minun pitäisi rientää katsomaan viestiä ja nyökytellä päätäni ja hämmästellä veijarioppilaan edesottamukselle ja antaa kollegiaalinen tuki ja ottaa asia hoidettavaksi ja jututtaa oppilasta vielä uudemman kerran, ehkä rangaista vielä uudestaan, jututtaa vanhempia ja näyttää närkästynyttä hapannaamaa pienelle ihmisen taimelle, joka ei älynnyt osoittaa kunnioitusta oppitunnilla tälle renesanssiruhtinaalle, joka jostain syystä ei ollut kiinnostunut opetettavasta aiheesta tai jolla oli vain villi olo. Ja kas, näin minut on vihitty oppilaan huonon käytöksen todistajaksi. Minulta odotetaan ilman mu

Tommy Hellsten loi käsitteen Virtahepo-ilmiö. Virtahepo-ilmiö on tyypillinen alkoholistiperheille: Yksi perheestä alkoholisoituu, muu perhe tipahtaa häpeä-häkkiin ja yrittää suojella alkoholistia ja elää kuin ongelmaa ei olisi. Minkälainen on virtahepo luokkahuoneessa?    Virtahepo luokkahuoneessa voi käyttäytyä monella eri tavalla. Hilpeä virtahepo on kömpelö. Kaukosäätimet putoilevat ja hajoavat. Kirjakasat kaatuvat. Monistepinot sortuvat. Ovenkahvat jäävät käteen. Lavuaarit irtoavat seinistä. Kaapinovet irtoavat saranoiltaan. Kömpelö virtahepo on yleensä inhimillinen ja kiltti. Häneltä puuttuu halu rankaista. Kömpelön virtahevon toiminta luokassa on show, jonka katsomisesta tulee hyvä mieli. Häpeähäkitys seuraa kaikissa skarppiutta vaativissa tilanteissa. Kömpelys möhlii luokan aikataulut, hävittää luokan rahat, sotkee luokan. Pitää luokan törkyisenä. Kömpelön virtahevon kanssa luokka joutuu odottelemaan. Kaikesta tulee sekava seikkailu ja selviytymistarina. Kaaos aiheuttaa epäv

-           Kai mun täytyy sulle sitte myöntää vapaata, sanoi työnantaja. Kysyin palkatonta virkavapaata omiin menoihini.- Mihinkäs sitä nyt sitten, jos saa kysyä, vapaata tarvitset? hän tivasi. -Omiin menoihini. Lähden kalastamaan. Merta, vonkaleita, konjakkia ja miehistä uhoa. Säälimätöntä merta silmin kantamattomiin ja pois kaiken maailman nillitys ja ininä. Sellasta laatuaikaa. – Sun luokkas tarvitsee sinua, mutta kai se on myönnettävä. Tee hakemus ja lähetä minulle, hän vastasi näpäytyksen jälkeen.   Mitäpä tuosta? No sitäpä sitäpä, että olen kova syyllistymään. Olin jo sanomaisillani, etten haluakaan lähteä. Luokkani toden totta tarvitsee minua enemmän kuin minä omaa lomaani. En lähde. Perun matkan. Menetän varausmaksun. Menetän yhteiset hetket loistavalla porukalla. Hävettää itsekkyyteni. Olinpa minä ajattelematon. Olin häpeällinen kun annoin mielihyvälleni myöten.   Ensi sijaisesti tietysti olen olemassa luokkaani varten. Elän luokalleni. Olemme yhteistä lihaa ja verta. Kuu

Keilaus on hemmetin mukavaa. Mulle riittää se tavallinen enkä kaipaa hohtokeilausta enkä discojytää heittäessäni keilaa. Keilaamiseen ei tarvitse sisällyttää Coenin veljesten Big Lebowskin kaltaista renttufilosofiaa. Keilauksessa kaadetaan keilat, mielellään kaikki. Usein pallo karkaa ränniin. Joskus tärähtää kierteinen jackpot kaataen kaiken. Mieletön tunne. Verrattavissa suurriistan kaatamiseen sillä erotuksella, ettei tarvitse pestä kengänpohjista veristä karvamassaa pois eikä nylkeä saati järjestää maanomistajille ja yhteistyötahoille väsyneitä peijaisia.      Keilaaminen on katarttista. Keilat voi nähdä haastavina oppilaina (kusipäinä), jotka saavat keilaa maisterin kädestä. Keilat voivat edustaa kehityskeskustelua esimiehen kanssa, jossa ei puhuta palkasta vaan siitä, haluanko opettaa ensi lukuvuonna mieluummin uskontoa vai liikuntaa? En kumpaakaan, jos saisin olla rehellinen. Rehellisyydestä viis! Annan keilan rysähtää pomppien ränniin ja kolaan kehityskeskustelun historia

Yksinhuoltajilla on lapsivapaita viikkoja. Lapsivapaalla viikolla yksinhuoltaja voi keskittyä puristelemaan appelsiinituoremehua tuoreista appelsiineista. Lapsivapaa viikko on laatuaikaa, eräänlaista hidastettua filmiä. Hitaassa Suomi-filmissä juonen kehitys laahaa. Voipulla laitetaan suuhun, sitä ei pureskella, vaan sen annetaan imeytyä suusta hitaasti, hitaasti, hitaasti. On aikaa itselle, omille unelmille, omalle keholle, omien itse hankittujen rahojen tarveharkittua kulutusta, jolla oma hyvinvointi maksimoidaan. Käsi koskettaa plyysiä, samettia, silkkiä. Itsepuristettuun   appelsiinituoremehuun jää hedelmälihaa. On aikaa unelmille. On aikaa istua laiturilla. On aikaa rakkaudelle. Oman äänen kuuntelulle.        Luokanopettajan työhön pitäisi kuulua lapsivapaita viikkoja. Yksinhuoltaja-luokanopettaja huolehtisi omasta hyvinvoinnista. Olisi aika siivota työpöytä. Rinnakkaisluokan opettajan kanssa voisi käydä keilaamassa. Voisi syödä pitkiä lounaita ja keskustella uudesta opsista k

Neuropsykologia on nopeasti kehittyvä psykologian haara. Aivoja voidaan tutkia antureilla, jotka mittaavat aivoissa tapahtuvia muutoksia. Jotenkin ne ilmeisesti liittyvät siihen, että kognitiiviset ja emotionaaliset ärsykkeet aiheuttavat sähkökemiallisia ja hormonaalisia muutoksia aivojen eri lohkoissa ja niitä pystytään havainnoimaan ja mittaamaan. Älyvaatteisiin erikoistunut yritys voisi kehittää opettajille ja miksei muillekin älyhattuja tai huomaamattomia älyhiuslisäkkeitä, joilla voisi arjessa heti tapahtumahetkellä lukea ja tulkita käyttäjän aivotapahtumia. Opettajakoulutuksen opettajavalinnoissa älylaite antaisi arvokasta tietoa tulevan opettajan aivollisista tapahtumista ja niiden pohjalta voisi valitsijaraati tehdä päätelmiä soveltuvuudesta alalle.   Poliiseja valittaessa sitä voisi myös käyttää. Työnantaja voisi laittaa älylaitteen työnhakijoiden päähän saadakseen selville pätevimmän hakijan. Älylaite paljastaisi tiedostamattomat, ääneen sanomattomat tekijät. Huomaamatonta

Ylessä vaihtuu toimitusjohtaja. Hakijalta odotetaan monenlaisia taitoja. Hakijan tulee mm. olla digitalisaation ja teknologian ymmärtäjä ja moniosaaja. Häneltä odotetaan myös erinomaisia kommunikaatiotaitoja.    Ylen toimitusjohtajan pesti on kuin räätälöity luokanopettajille! Nyt kaikki hakemaan paikkaa! Palkka nousee alle 3000 euron   kuukausiansioista 25000 euroon.  Vai pitäisikö pesti pilkkoa pienempiin osiin? Tuolla kuukausiliksalla voisi palkata 8 luokanopettajaa hoitamaan toimitusjohtajan pestiä. Vastuut jaettaisiin 8 osaan. 1.        Tietokonevastaava: Ylessä on varmasti samat ongelmat kuin kouluissa. Alainen ei muista, mikä on virtanappula. Virtajohto ei ole seinässä. Pitää ajaa päivitykset ja tarkistaa virustorjunta. 2.        Kirjastovastaava: Ylen kirjastossa on varmasti samat ongelmat kuin koulun yhteydessä olevissa kirjastoissa; Työntekijät ottavat kirjoja hyllyistä, tarkistavat faktat ja palauttavat ne mihin sattuu. 3.        Seurakuntavastaava: Seurakunnat pit

Arviointikeskustelu käynnissä.  Ymmärtäkää kulkea koulun käytävillä hiljaa. Ei saa häiritä. Luokkaan ei silloin saa tulla. Arvioinnissa keskustellaan menestyksestä eri oppiaineissa. Kielen opettaja on kirjoittanut arvionsa, jonka luokanopettaja lukee vanhemmille ja oppilaalle virallisella luokanopettajaäänellä, jossa on mukana ryhtiä, selkärankaa ja empatiaa. Pyritään välittämään ajatus kasvun kumppanuudesta, oppilaan vierellä kulkijasta, luokkaa edestä johtavasta taitavasta strategista, luokan hyvän ilmapiirin ja eetoksen rakentajasta ja luotettavasta aikuisesta. Se läksyunohduksista rähisevä vääpeli ja vitutuksensa kanssa painiskeleva alipalkattu vapahtaja-Hessu Hopo on unohdettava siinä hetkessä, kun istutaan päät kenallaan ringissä ja selataan koetuloksia ja arvosanoja opettajan kierrepäivyristä. Pidetään keskustelu turvallisen syvällisenä, tuskallisen pinnallisena. Luokanopettaja lukee myös kaikkien muiden luokkaa opettavien opettajien arvioinnit omasta oppiaineestaan. Arviot kir