-Mitähän mä tekisin? huokasi erityisopettaja. Kello oli soinut. Luokanopettajat tiesivät, mitä tekivät. Piti lähteä oppitunnin pitoon. Heillä oli mielessään joko hyviä, vähemmän hyviä tai huonoja oppitunnin ideoita. Jos seuraava oppitunti sattui olemaan omaa vahvuusaluetta, olo tuntui varmemmalta. Jos oppitunti oli ns. epämukavuusalueelta eli ei- vahvuusalueelta, olo tuntui epävarmalta. Toki luokanopettajatkin joutuivat kohtaamaan ”mitä mä tekisin”-kysymyksen. Tai eivät joutuneet. He kysyivät itseltään, miten mä sen tekisin? Erityisopettajana toimiminen näyttää ja tuntuu olevan vastaamista kysymykseen, mitähän mä nyt tekisin? Siinä joutuu pitämään saneluita. Sanelut pitää sopia luokanopettajan kanssa. Pitää siis aikatauluttaa ja istua alas kalenterin kanssa. Sanelut pitää tarkistaa. Niissä pitää olla taksonomia. Saneluiden jälkeen luokanopettajalle pitää kertoa tulokset. Sitten pitää miettiä, annetaanko erityisopetusta millä aikataululla ja kuinka kauan. Sitten on kolmip
Opettajan työ 2000-luvulla