Luokanopettajan arki

Pesin ikkunat. Minulla ei olekaan kaihia silmissä. Terapeuttista. Se kuuluisa oman käden jälki näkyi, samea muuttui kirkkaaksi. Tänään suomalaisissa kouluissa leipä murtuu Kristuksen ruumiiksi, ehtoollisviini vereksi, joka meidän edestä annetaan, vuodatetaan ja kirkkoon kuulumatonkin, uskosta piittaamatta, saa pääsiäisvapaat kuin Manu illallisen. Vapaista ollaan onnellisia, arki katkeaa, saa huokaista ennen viimeistä rutistusta kohti Suvivirttä. Jeesuksesta ei silti saa puhua liian paatoksella, ettei tule kelleen paha mieli ja ahdistus. Ilmastoahdistus riittää. Koulujen tulee järjestää vaihtoehtoinen paikka heille, joille pääsiäisvapaat kelpaavat, sanoma ei. Paatos, tunnustuksellisuus tuhoaa orastavaa lapsen mieltä enemmän ja nopeammin kuin väkivaltapelit ja lähisuhdeväkivalta yhteensä. Valtion kirkossa pääsiäisvapaat kuuluvat kaikille ja pitääkin kuulua, sanomasta, paatoksesta riippumatta tai huolimatta tai huomaamatta.     En kuulu kirkkoon. Silti hiljenen Matteus-Passion ääreen

Mistä kielestä on suomeen käännetty sana jälki-istunto? Istunto. Onko se tullut saksasta, die Nachsitzung . Istua jälkeen, jälki-istunto. Mitä muita näitä anto-, -unto, -ento ja -into-loppuisia sanoja suomen kielessä? Periksi anto. Saksalainen eriävä yhdysverbi antaa periksi, josta on tehty substantiivi periksi anto. Turpiin veto on muodostettu verbistä vetää turpaan. Laskea matematiikkaa, laskento. Kantaa veroja, veron kanto. Kantaa eukkoa, eukon kanto. Vetää käteen, käteen veto. Tuntea omansa, omatunto. Antaa lainaa, lainan anto. Antaa velaksi, velaksi anto. Tehdä tulet, tulen teko. Poljento.   Onhan siitä oltava jonkinlainen seuraanto, seuraamus. Ovatko oppiaineet olleet aikaisemmin enemmän muotoa laskento, uskonto, liikunto, luento, laulanto, leivonto? Miksi liikunto on liikunta? Miksi laskento tunnetaan, kun puhutaan koulusta? Laskentaa taas suorittaa lujuusmittaajat, tilitoimisto? Miksi? Onko laskento piupalipaupali-juttuja ja laskenta jotakin monimutkaista ja vaikeaa?    Min

Koulutarviketilaukset. Nousee karvat pystyyn. Lasketaan vihkoja, työvihkoja, kumeja, kyniä. Kasvatustieteiden maisteri suorittaa inventaarion. Ei voi tilata uutta, jos ei ole inventoitu vanhaa. Inventoin. Kaupunki on tehnyt sopimuksen Staplesin kanssa. Sopimus saatanan kanssa. Keskitetyt tilaukset katalogista. Työnjohto ilmoittaa, että saatte käyttää tietyn euromäärän per oppilas. Vastuu jää opettajalle. Opettaja miettii, pohtii. Sen verran on urakkaa helpotettu, että lyijykynät ja pyyhekumit tilataan könttänä kaikille. Saan tilata vihkoja, muovisia vihkojen kansia, teroittimia, taulumagneetteja, puuvärejä, nastoja, erivärisiä merkkauslappuja. En saa ylittää summaa. Käytän työhön tunnin, toisen tunnin. Tarkastan tilauskoodeja. Onko vihoissa oikean kokoiset rivit. Mietin, mitä tarvitsen ensi vuonna. Suunnittelen kuin narri muka tietäen ensi vuodesta mitään. Kunpa ensi vuonna en olisi enää luokanopettaja, yleismies Jantunen.   Mutta minnekäs minä?   Sain tehtyä määräaikaan mennessä

Muistatteko Jasonin, 70-luvun mainion kerrostalolapsen, jonka äiti Kaarina oli töissä Itä-Saksalaisessa tai Neuvostoajan tölkkitehtaassa. Myös puolalainen suolakurkkutehdas saattoi olla Kaarinan työpaikka. Tarinassa kerrotaan, että Kaarinan täytyy keskittyä tölkkihihnastolla työhönsä, ettei rytmi hajoa. Jos niin käy, on kiire ottaa rytmi kiinni. Voi tulla tölkkisuma ja sosialistinen järjestelmä hajoaa ja syntyy IVY.   Kaarinan rahat eivät riitä elämiseen, koska Kaarina haluaa ostaa Jasonille talvitakin. Siksi Kaarina käy kirjaston alastonmaalauskerhossa seisomassa alastomana erilaisissa asennoissa, kun Kaarinalla on uhkeat muodot ja paksu tukka. Jason on mukana ja Jason katsoo skissejä äidistään ja ei tunnista niistä äitiään. Kaarina käy usein kampaajalla. Jason on mukana. Kaarina näyttää erilaiselta hiukset pestynä, papiljotit päässä, permanenttikoneen alla, kuvun alla. Jason ei tunnista aina äitiään ja näkee hänet Janus-kasvoisena. Jason joutuu myös joskus parturiin. Hyvin menne

Muuttolinnut alkavat saapua Suomeen, vaaleiden kesäöiden Pohjolaan. Aluksi tulevat rohkeat yksilöt. He ovat lintumaailman riskinottajia, uraohjuksia, niitä yli arjen eläviä pörssimiehiä. Etelässä he ovat harrastaneet Ironman-kisoja, Cross Fittia, riskisijoitusta ja osallistuneet mielenkiintoisiin tasting- tilaisuuksiin. Persesiipisulkien jäätymisen uhalla he lähtevät ensimmäisten joukossa, kohoavat uljaille siivilleen, siiven alla Boss Orange ja kiitävät taivaan kannen alla sulavin siiveniskuin. Portugalissa he kuuntelevat Fadoa ja nauttivat Madeiraa. Pariisissa pysähdytään paskalle Eiffel-tornin huipulle. Lento on helppo, vaikeudet tehty voitettaviksi, haasteita pittää elämässä olla ja nuori eukko, jolla sulava käytös ja linnun aivot. Itämeren yläpuolella lähdetään hallittuun laskuun ja näyttävä laskeutuminen Lauttasaaren rantaan, Westendin rantaan ja illalla kokoontuminen hotelli Kalastajatorpan peltikatolle, jossa kuulumisten vaihto, lasi konjakkia ja kysely, missä parhaat naaraa

Tein vaalikoneen. Löysin ehdokkaan. Hän edusti minua. Sama ala, nainen. Sama ala, olen mies. Äänestin häntä ennakkoon. Moni asia mätsäsi. En mene niihin. Vaalisalaisuus, joka minulle on ihmetys. Kuulutan sen aina ääneen, ketä äänestän. Löytyi ihminen. Löytyi vasemmisto. Löytyi valtiojohtoisuus, kuntavetoisuus, pidetään köyhistä, lapsista, heikommista huolta. Löytyi halu verottaa menestyjiä. Kokoomus vastustakoon minua. Olen kilpailuvastainen. Yksilö omistakoon torpan, pienen pläntin jotain, jota joskus maaksi, pelloksi, metsäksi kutsuttiin. Niukkuus, vaatimattomuus, ne ovat tuttuja hyveitä. Palkkaan kaksi viikkoa, tilillä 40 €. Olen luokanopettaja. Minulle riittää yksi liitu, liitutaulu, lyikykynäpaketti ja kumi-. En tarvitse liituraitaa.    Tänään juttelin toimihenkilön kanssa. Ylemmän toimihenkilön. Hän sai omakotitalon myytyä. Lapset olivat kasvaneet niin isoiksi, että hänelle ja hänen vaimolleen riitti 120 neliöinen kerrostalohuoneisto keskustasta. Oma sauna. Taloyhtiössä oma

Gjermund Larsen trio. Jos pääsette kuuntelemaan 8.4 Espoon tuomiokirkkoon, niin menkää. Korvalle, silmälle ruokaa. Triossa on viulisti, kontrabasisti ja poljettavaa urkuharmonin tapaista soitinta soittava urkuri. Vanhan ajan musiikkia. Välillä viulisti nappaa Hardangerviulun ja vetäisee urkupisteen ja pistettä koristelevan korukuvion. Kansanmusiikki on taidetta, korkeakulttuuria. Monesti kansanmusiikin tulkitaan olevan maanista ja keikistelevää karjalaista rallatusta ja helposti puskee ärsytyksen ja vitutuksen iholle. Kansanmusiikki voi olla myös surumielistä, apeaa, melankolista, masennustyöhön sisältöä antavaa.     Larsenin trio liikkuu Lofoottien kalamajoilla, vuonon pohjukoissa, turskankuivatustelineiden alla, meren suolaisessa tihkusateessa, kuolleen lähimmäisen arkun äärellä, synnytyssaleissa vanhemmiksi tulleiden  isän ja äidin liikutuksen kyyneleissä.  Musiikki rauhoittaa. Aamu-usva kohoaa meren pinnasta. Kalastajien veneet lähtevät pienistä kyläsatamista ja palaavat myöhä

Isoäitini oli tarkka, ketkä kuuluivat omiin. Hän ei ollut adoptoiva, ihana, vanha ja lempeä isoäiti. Ulkopuolelle jätettiin surutta naapurin yksinäinen mies, joka lauantai-iltaisin yksinään lämmitti saunaa. Jos suku oli koolla, isoäiti piirsi kepillä viivan tontin rajalle. Siinä meni raja. Rajan sisäpuolella oli suljettu sukumme. Meillä oli ihanaa ja auvoisaa. Juhannuskokko sytytettiin omalla rannalla omalle porukalle. Ilmapiiri muuttui kylmäksi ja tylyksi, jos naapurit juhannusyön makeiden tuoksujen ja juomien huumaamina halusivat liittyä hetkeksi seuraan ja imeä meistä valoa ja antaa meille omaa valoansa. Se ei vain käynyt päinsä. Isoäiti sanoi tiukasti, että haluamme olla omalla porukalla ja nyt on muiden aika lähteä omalle rannalleen. Omaksuin saman rajanvedon. Säälimättömästi ja surutta minäkin osaan piirtää rajan meihin ja muihin. Teen sen vain sillä erotuksella, että monesti samastun muihin ja hylkään omani ja jätän itseni isoäitini piirtämän viivan ulkopuolelle. Mökötän ja a

Luin sukuselvitystä isän puolelta. Tajusin olevani helmi historian helmitaulussa. Isäni suvussa on paljon opettajia: Kieltenopettajia, luokanopettajia, puutyön opettajia. Onko minussa veri vetänyt tikan pojan puuhun? Olen aina samastunut enemmän isän puolen miehiin ja sen puolen sukulaisiin. Taloudellisesti asiaa tarkasteltuna harmi. Äidin puolella on kauppakorkeakoulun, lääkärikoulun käyneet. Heillä on uusia Skodia. Isäni puolella autot ovat halpoja. Isän puolella itse korjaaminen on kunnia- asia. Isän puolella auton konepellit ja kaljatölkit on auki. Monttu on auki, perse on auki, radio on auki. Jostakin ruuvista on mennyt taas jengat tai menossa jengat. Kierrepakka on auki ja tehdään uusia jengoja. Sauna on päällä tai sitä lämmitetään tai suunnitellaan sen lämmittämistä. Otetaan neuvoa antavaa, ahkeruuskaljaa ja palkintokonjakkia. Isän puoli on kuin puolalainen tori, täinen, kuhiseva, polyfoninen kudos.   Äidin puolella maataan elämä hiljaa ohi. Ruoansulatus on ainoa liike. Ruo

Aika ajaa yleensä aina ohitseni. Tänä vuonna haluan olla ensimmäinen. Missäkö? Haluan olla, jos en ensimmäinen, niin ensimmäisten joukossa, mitä tulee oppikirja-, oppimateriaali- ja kouluoppimismateriaalitilauksiin. Olen ollut hereillä. Olen kirjoittanut aikatauluja herttaiseen (herttaisen yhdentekevään) kierrepäivyriini. Eilen kysyin opettajalta, joka on aina ensimmäisten joukossa, oletkos jo tehnyt lyijykynätilauksen? Hänpä ei ollut. En ollut ivallinen. Tai olin jälkeenpäin. Olin paalupaikalla. Starttini onnistui hyvin. Nyt pidän vain kaasun tasaisena. Tiedän, ettei saa tulla notkahduksia, romahduksia. Siihen ei vain ole varaa. Kilpailu huipulla on kovaa. Yksi deadlinen sivuutus, niin inhimillistä kuin se on, ja olen auttamatta ulkona. Tipahdan häntäpäähän. Minut ohitetaan kierroksella. Joudun kyselemään ja varmistelemaan päivämääriä, rahamääriä oppilasta johti ja joudun pyytämään, että minua tullaan kädestä pitäen opastamaan, miten kirjojen koodit ja ISBN-numerot haetaan. Sitä en